Väksyn väki on saanut siirrellä esineistöä ja arkistoa pois vesivahingon alta. Uudet tilat saadaan käyttöön kevään kuluessa.
Vanhan Äänekosken Kotiseutuyhdistys ry:n, tuttavallisemmin Väksyn, museotoiminta alkoi 51 vuotta sitten Suolahden Asemakadun koulun (ent. Keskustan koulu) juhlasalin päädyn kellaritiloissa. Museo on etsinyt uutta paikkaa jo vuosien ajan, ja nyt on kaupungilta osoitettu museolle tilat Kisakadun ja Katvelankadun risteyksessä olevasta rakennuksesta.
Äänekosken tilapalveluiden tekninen isännöitsijä Vesa Pulkkinen kertoo, kuinka museolle osoitetussa tilassa tehdään parhaillaan tyhjennystä ja siistimistä. Myös pienelle remontille on tarvetta.
– Myös lukotus täytyy uusia. Aikataulullisesti museon voisi muuttaa jo tämän kuun lopulla, Pulkkinen vahvistaa.
Uudet tilat otetaan vastaan suurella ilolla, sillä kellari alkaa olla melkoinen pommi arvokkaille museoesineille sekä laajalle arkistolle.
– Osoitettuun tilaan ei viedä kuin pieni osa esineistöstä, joista voimme rakentaa uuden, päivitetyn näyttelyn. Arkistolle täytyy löytää vielä oma tilansa. Kellaritila jää varastoksi suurimmalle osalle esineistöä, kotiseutuaktviivi Helena Ojanen sanoo.
Helmiuun alussa sitten saatiin kokea taas ikävä yllätys, kun Ojanen pistäytyi museolle: valokuva-arkiston eli niin sanotun toimistohuoneen lattia lainehti vedestä.
– Ei ole ensimmäinen vesivahinko tämä. Ojanen huokaa nostellen turvaan karttarullia ja seinää vasten nojallaan olevia valokuvia. Kapillaari-ilmiötä voi todistaa niin huonekaluissa, arkistokaapeissa kuin seinissäkin.
Ikkunaton tila on ilmanalaltaan hyvin tunkkainen. Nyt tunkkaisuus on kaksin verroin aistittavampaa, sillä märkä betonilattia erittää omat odöörinsä. Kiinteistönhoidon päivystäjää odotellessa koetettiin tuuletettiin pitämällä ulko-ovea auki, läpivetoa kun ei saa aikaiseksi, eikä ulkoa tuleva pakkasilma paljon tilannetta paranna.
Vesi on valunut lattiaa pitkin myös näyttelytilan puolelle. Räsymatto ui, pari tuohikappaa ja pitkäsiimalaatikko ovat imaisseet itsensä märäksi. Ei auta muu kuin nostella kastunutta esineistöä lattiatasolta korkeammalle kuivumaan. Myöhemmin selvisi, että vesivahingon aiheutti yläpuolella olevan pukuhuoneen tukkeutunut viemäri.
Museota ei ole pidetty säännöllisesti auki yli kymmeneen vuoteen.
– Viime kesänä ovet pidettiin auki neljänä päivänä, Ojanen kertoo.
Harmi sinällään, sillä museo on erittäin mielenkiintoinen, ja täynnä Suolahden historiaa: kellariin kasattu näyttely on jaettu omiin osastoihinsa: uitolle, elokuvalle, kaupalle, suutarille, tehtaille ja työväenliikkeelle. Sieltä löytyy suloinen työläiskotikin!
Museoesineitä on luetteloitu noin 2800 kappaletta. Yhdistyksen arkisto on museon yhteydessä, sisältäen yli 30 000 valokuvan ja negatiivin lisäksi kaitafilmejä, videoita sekä liikkeiden, talojen ja järjestöjen arkistoaineistoa 62 hyllymetrin verran. Huolta aiheuttaa mistä kellarissa oleva arkisto löytää kuivaa ja lämmintä tilaa.
– Tarkoitus on digitoida täältä kaikki, ja tulijoita tehtävään olisi. Täällä ei ole voinut työskennellä huonon sisäilman vuoksi. Meillä on digitointilaitteet, mutta ei missä tehdä työtä. Uusi tila mahdollistaa digitoinnin. Näyttää siltä, että myös arkisotolle ollaan saamassa turvallinen tilan, Helena Ojanen kertoo.
