Valtioneuvosto on tänään tehnyt periaatepäätöksen fossiilittoman liikenteen tiekartasta. Tiekartan keinoilla on tarkoitus puolittaa kotimaan tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöt vuoteen 2030 mennessä ja nollata ne vuoteen 2045 mennessä.
Vasemmistoliiton kansanedustajat, liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsen Juho Kautto, ympäristövaliokunnan jäsen Mai Kivelä ja valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston jäsen Merja Kyllönen pitävät tiekartan toimia hyvänä alkuna.
– Tavoite päästöttömästä liikenteestä vuoteen 2045 mennessä oli yksi vasemmistoliiton eduskuntavaalitavoitteista. On hienoa, että tavoite on kirjattu nyt myös tiekarttaan, Kivelä sanoo.
Tiekartan toimet on jaoteltu kolmeen vaiheeseen:
- Tuet ja kannusteet muiden muassa sähkö- ja biopolttoaineiden jakeluun, sähkö- ja kaasuautojen hankintaan ja jakeluinfraan sekä kävelyyn, pyöräilyyn ja joukkoliikenteelle.
- Toinen vaihe sisältää erilaisia keinoja, joiden päästö- tai kustannusvaikutuksista tarvitaan vielä lisää tietoa, kuten etätyön, yhdistettyjen kuljetusten ja liikenteen palveluiden edistäminen.
- Fossiilisten polttoaineiden kansallisen päästökaupan sekä ajokilometreihin ja tieluokkiin perustuvan liikenneveron valmistelu.
– Iloitsen siitä, että valtion tuilla kestävä liikkuminen tuodaan yhä paremmin tavallisten kansalaisten ulottuville. Erityisesti joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edistäminen helpottaa vähävaraisenkin arkea. Suomen logistisen kilpailukyvyn ja ammattiautoilijoiden elinkeinon turvaamiseksi tulee selvittää myös kestävästi tuotetun ammattibiodieselin käyttöönottoa. Me lähdemme siitä, että siirtymän päästöttömään liikenteeseen on oltava kokonaisuutena oikeudenmukainen, Kautto sanoo.
– Tiekartan toimilla on myös muita suotuisia vaikutuksia: kävely ja pyöräily edistävät kansanterveyttä, ja kotimaassa tuotettujen vaihtoehtoisten energia- ja liikenneratkaisujen käyttö vähentää Suomen riippuvuutta öljyntuottajamaista ja mahdollistaa entistä paremmin myös vanhempien ajoneuvojen muuntamista vähäpäästöisemmäksi, Kyllönen sanoo.
Kolmanteen, ehdolliseen vaiheeseen edetään, mikäli aiemmat kansalliset toimet ja EU-tasolla tehtävät ratkaisut osoittautuvat riittämättömiksi.
– Nyt valmistellut keinot ovat hyvä alku, mutta meidän täytyy olla itsellemme rehellisiä ja valmistautua siihen, etteivät ne tule riittämään – etenkin, kun maankäyttösektorin ilmastotoimissa on otettu takapakkia. Kansallista päästökauppaa ja uutta liikenneveromallia tuleekin koko ajan valmistella huolella siltä varalta, että tarvitaan vielä vaikuttavampia päästövähennyskeinoja, Kivelä sanoo.
– Olivat lähitulevaisuuden ratkaisut mitä tahansa, niiden tulee olla vähäpäästöisten lisäksi sosiaalisesti oikeudenmukaisia. Mahdolliset polttoaineveronkorotukset on kompensoitava pienituloisille, ja korvaukset haja-asutusalueilla asuville ovat myös teknisesti aivan mahdollisia toteuttaa, Kautto sanoo.
