91-vuotias Sotaveteraani Kalervo Kallioniemen mielestä nyky-Suomessa asiat ovat hyvin. Niin veteraaneilla kuin muillakin.
Kalervo Kallioniemi on yksi harvoista äänekoskelaisista sotaveteraaneista. Parantalan vanhalla koululla kasvanut Kalervo lähti sotaväkeen 18-vuotiaana.
– Olihan se aika jännää, kun en ollut vielä maailmaa yhtään nähnyt. Äiti pakkasi eväät ja laukun täyteen tavaraa. Sitä laukkua sitten raahasin juna-asemalle, Kallioniemi muistaa.
SOTARETKET veivät Santahaminan koulutuskeskuksesta Suomenlinnaan ja lopulta Petroskoin kautta rintamalle Ala-Syvärin Impilahdelle, jossa Kalervo toimi radiomiehenä 15. prikaatin viestintäjoukoissa.
– Joukkue meinasi jäädä mottiin, mutta pioneerit tekivät hätäteitä meille, ja pääsimme perääntymään. Siellä maisema oli kuin Pohjanmaalla: aukeaa peltoaluetta. Perääntyessä vihollinen häiritsi lentämällä pommikoneilla maata nuollen. Kyllä siellä monta kertaa ojanpohjalle mentiin ja lujaa. Ja paljon siellä miehiä menehtyikin. Minä onneksi en fyysisesti haavoittunut ollenkaan, Kalliomäki kertoo.
Välirauhan julistamisen jälkeen Kallionimen joukkue lähetettiin pohjoiseen.
– Painostimme saksalaisia Suomesta. Kyllä ne pahaa jälkeä tekivät. Kun saavuimme Rovaniemelle, siellä oli vain muutama piippu pystyssä. Ja Kemin valloituksesta muistan kuinka Kemin korkea kaupungintalo oli pommitettu juuresta ja pelättiin että se kaatuu.
Kalervo kotiutui lopulta 21.11 1944, yhdeksän päivää ennen 20-vuotispäiväänsä. Kotiutuminen oli nuorelle miehelle helpotus. Kotona Parantalassa odottivat äiti, isä ja kahdeksan nuorempaa sisarusta.
– Minulla ei ehkä ollut niin paha tilanne kuin monilla vanhemmilla miehillä. Nuorella miehellä oli ammatinetsintä, perheen perustaminen ja koko elämä edessä. Kaikki piti kuitenkin ikään kuin aloittaa alusta, Kallioniemi kertoo.
SODAN JÄLKEEN Kallioniemi jäi kotiseudulleen, perusti perheen, alkoi yrittäjäksi ja piti tilitoimistoa 90-luvun loppuun asti.
– Kotiseutua ei mikään voita, Kallioniemi sanoo.
Nyky-Suomessa on paljon asioita joita veteraani tunnistaa, mutta muun muassa elämänrytmin kiihtyminen ja materialismi tuntuu virkeällekin veteraanille hieman vieraalta.
– Nykyään monille tuntuu olevan tärkeää kaikki tavarat ja materia, mitä minä en ymmärrä. Sodan jälkeen meillä ei ollut mitään. Asetakista vaatturilla teetin pusakan ja siinä pusakassa käytiin monet tanssit. Ja päällystakin kävin vaihtamassa perunasäkkiin Jyväskylässä. Ja sokeria säännösteltiin, sitä sai sinistä kuponkia vastaan. Että kyllä mielestäni asiat on tänä päivänä Suomessa oikein hyvin, Kallioniemi sanoo.
Moni asia on maailmassa ja Suomessa muuttunut, mutta veteraanien arvostus Kallioniemen mielestä on yhä tallella.
– Ilman muuta meitä arvostetaan ja tuodaan esille. Mielestäni nuorisokin ymmärtää, että kyllä tämä meidän vapaa isänmaa on kunnia-asia.
ÄÄNEKOSKEN sotaveraanit ry:n toiminnassa Kalervo on ollut yrittäjäuransa lopusta asti. Yhdessä tekeminen pitää mielen ja kropan virkeänä. Muiden veteraanien kanssa mies tuntee yhä selvän yhteyden.
– Veljeä ei jätetä.
