Lapin sodan päättymisen vuosipäivänä 27. huhtikuuta vietetään kansallista Veteraanipäivää.
Juhla alkoi seppeleenlaskulla sankarihaudalla. Sankarihaudalla kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kari Kiiskinen piti pienen tervehdyspuheen kymmenille paikallaolijoille.
Itse juhlaa vietettiin Sumiaisten seurakuntakodissa, jossa tarjoiltiin juhlaväelle maukkaat kakkukahvit. Kahvittelun lomassa vaihdettiin kuulumisia, käteltiin veljiä ja sisaria ja muisteltiin kenties sota-aikaa.
Ensimmäisenä ohjelmanumerona nähtiin Sumiaisten koulun 3–4 luokan iloinen laulu- ja nokkahuiluesitys. Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Matti Tiusanen toivotti veteraanit ja muun juhlaväen tervetulleeksi, jonka jälkeen saatiin nauttia jälleen musiikista. Ala-Keiteleen musiikkiopiston Klarinettikvartetti, Alma Summala, Aino-Maria Huttu, Jasmin Maukonen ja Balázs Albert esittivät upeita versioita teemaan sopivista kappaleista kuten Veteraanin iltahuuto.
Juhlapuheen piti kaupunginjohtaja Matti Tuononen. Tuononen kiitti puheessaan veteraaneja, kävi läpi juhlapäivän historiaa ja sivusi samalla myös Äänekosken kaupungin tulevaisuutta.
– Jokaisella sukupolvella on haasteensa. Olette osoittaneet meille nuoremmille, mitä on tulevaisuudenusko. Sitä tarvitaan tänäkin päivänä. Tämän päivän talouskriisiä ei voi verrat kokemaanne, mutta sen ratkaiseminen on nuoremman sukupolven tehtävä. Toivon, että me suomalaiset onnistumme selviämään näistäkin haasteista teidän viitoittamassanne hengessä. Tänään voimme juhlia kansallista veteraanipäivää ylpeinä ja pää pystyssä. Kunnia kuuluu erityisesti teille veteraaneille, tammenlehvämiehille ja –naisille, jotka puolustitte maamme vapautta. Kunnia kuuluu niille sankarivainajille, jotka kaatuivat sodassa ja teille, jotka kovia kokeneina selvisitte sodasta, Tuononen sanoi.
Sumiaisten koulun 3–4 luokkalaisten kuoro aloitti virallisen juhlan.
Tämän vuoden Veteraanipäivän tunnukseksi on valittu runoilija Juhani Siljon runosta lainattu sitaatti: ”Vastavirtaan nousee lohen suku”.
– Tunnus muistuttaa sotiemme veraanien meille jättämästä perinnöstä, itsenäisyydestä, vapaudesta ja rauhasta, jotka he ovat meille lunastaneet sekä heidän työstään maamme jälleenrakentamisessa, Tuononen sanoi.
Tuononen kertoo puheessaan myös, että sotaan lähteneiden osalta Äänekosken kokonaistappio oli 162 kaatunutta tai kadonnutta sotilasta. Näitä sankarivainajia me muistamme seppeleellä, mutta heidän panoksensa ansaitsee myös kunnioitusta jokaisena arkipäivänä.
Veteraanipäivänä Tasavallan Presidentti myöntää veteraaneille lukuisia arvomerkkejä. Juhlassa mitalit rinnuksiin kiinnittivät Äänekosken rintamaveteraanit ry:n Taisto Salonen ja Markku Louekari. Juhlassa luovutettiin Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalit Eino Pajuselle, Olavi Viljakaiselle ja Viljo Sorrille. Heidän lisäkseen mitalit myönnettiin Sanni Lehtoselle, Irja Toivaselle, Alvi Kuusrannalle ja Jaakko Hytöselle. Mitalit toimitetaan heille kotiin ja edesmenneen Hytösen tapauksessa omaisille.
Mitalin saaneista Eino Pajunen piti pienen ja koskettavan kiitospuheen.
– Meihin veteraaneihin ei aina ole suhtauduttu myönteisesti, eikä sota-ajoista ole voinut puhua. Sodan jälkeen minäkään en puhunut sotaretkistäni, en vanhemmille, en sisaruksille. Eräs aseveli, joka haavoittui minun vierelläni, sanoi vasta 60 vuoden päästä ”Eikka, kerro sinä, mitä meille siellä kävi. Kun minä en oikein muista”. Nykyään olen valmis puhumaan jatko-sodan ajoista, jos joku haluaa niistä kuulla. Haluan kiittää nykyajan nuorisoa, että ne suhtautuvat meihin niin myönteisesti. He osaavat antaa arvoa sille, mitä vanhemmat sukupolvet ovat tehneet.
Juhlan lopuksi kajahti ilmoille Maamme-laulu, joka varmasti tällaisena päivänä värisytti jokaisen paikallaolleen sisintä.
Kaupunginjohtaja Matti Tuononen piti juhlapuheen
Eino Pajunen toimi juhlassa veteraanien äänenä.
Kiitoksia Veteraanit! Ilman teidän antamaa uhrausta emme olisi itsenäinen Suomi, vaan olisimme osa Venäjää missä meillä ei olisi mahdollista valittaa olostamme vaan meille sanottaisiin että jos ei kelpaa niin sinulle on varattu paikka Siperiassa. Tämä sukupolvi joka nyt on vallassa valittaa aivan liikaa ja kaikki pitäisi olla ilmaista ( toisin sanoen jonkun muun maksamaa kun en itse halua osallistua ja ottaa vastuuta omasta elämästään) . Toivottavasti vielä kaikki elossa olevat Veteraanit saavat meiltä Vapaan Suomen kansalaisilta kaiken mahdollisen avun ja tuen, kiitokseksi siitä Suunnattomasta työstä minkä Te teitte Suomen hyväksi.