Stemmat saivat kyytiä ja tunnelma oli katossa Kosken Laulun ja jyväskyläläisen Secapellan (ent. Tapiola-kuoro) kuorokohtaamisessa Suolahtisalissa lauantain alkuiltana. Kaksi upeaäänistä viihdekuoroa samalla keikalla oli varsin aurinkoinen pläjäys keskellä pimeintä syysiltaa. Sääli niiden puolesta, jotka eivät paikalle syystä tai toisesta päässeet. Kosken Laulun puheenjohtaja Katja Nurmi harmittelikin, että sen kerran kun Äänekoskella vierailee niinkin taitava ja laadukas kuoro kuin Secapella, ei väkeä saapunut salin täydeltä. Paikalla olleet kuoromusiikin ystävät saivat onneksi nauttia poisjääneidenkin puolesta valoisasta ja lämpöisestä kuorojen serkkutapaamisesta.
Kosken Laulu
Vierailevan kuoron ”lämppärinä” toiminut Kosken Laulu soitteli kuoronjohtaja Timo Laakson johdolla kauniisti äänihuuliaan Chydeniuksen perheen miesväen sävellysten tahtiin. Kaikesta kuuli, että konsertissa kuullut laulut ovat viime keväänä alkaneiden esitysten myötä käyneet jo tutuiksi ja turhasta jännittämisestä ei näkynyt jälkeäkään. Ensimmäisenä esitetty Jäähyväiset nosti tipan silmäkulmaan, joka kuivahti viimeistään siinä vaiheessa kun kuoro irroitteli positiivista energiaansa hymyn huulille nostattavan (Sinä olet) Aurinko -kappaleen aikana. Viimeisenä esitetty Eino Leinon runoon pohjautuva Me kuljemme kaikki kuin sumussa täällä kietoi yleisönsä syksyn lohdulliseen sumuvaippaan ja jätti kaihon kuulla lisää sulosointuja. Mutta kaikki hyvä loppuu tietysti aikanaan… Joka tapauksessa, kuoro luotti tällä kertaa esiintymisessään laulun ja tulkinnan voimaan, ja koreografiat ynnä muut kuorrutteet oli jätetty syrjään.
Toista oli väliajalla, kun konserttivieraat pääsivät nauttimaan koskenlaululaisten rakkaudella leipomista tarjoiluista. Pöytä notkui erilaisista kekseistä ja kakuista ja makeita piirakoitakin oli kymmentä eri sorttia. Ja tietysti pullaa kans!
– Vähän jännitti ennen keikkaa, koska viime esiintymisestä on jo muutama vuosi. Takahuoneessa onneksi luvattiin, että ei kivitetä, jos jotain menee väärin, naureskeli väliajalla ensimmäistä kertaa kuoron riveissä esiintynyt konginkankaalainen Hanna Paltaani-Sällinen. Muun muassa lapsikuorossa ja musiikkilukiossa lauluoppinsa suorittanut Hanna lauloi jo reippaasti ilman nuotteja, vaikka liittyikin Kosken Lauluun vasta tänä syksynä nähtyään lehti-ilmoituksen, jossa etsittiin uusia laulajia kuoron riveihin. -Kiva laulaa taas pitkästä aikaa ja kuorolaiset on mukavaa porukkaa, totesi Hanna.
Salme Lindroosin johtama Secapella saa laulut soimaan.
Tulkintaa!
Väliajan jälkeen oli hyvä istahtaa maha pullollaan aloilleen kuuntelemaan Salme Lindroosin johtaman Secapellan settiä. Secapellan konserttiosuuteen liittyi vahvasti draamallisuus. Kappaleiden väleissä kuultiin laulurunoutta ja muita tekstejä, ja Tuuli Räsäsen ohjauksessa 30-päinen kuoro liikkui luontevasti muodostelmasta toiseen. Lavalla nähtiin koiria ja morsioita ja yksinäisiä poikamiehiä ja laulut tulkittiin tunteikkaasti ja uskottavasti. Esko Eirolan sovitukset toimivat vallan mainiosti, ja omaan korvaan muutama kipale kuulosti jopa paremmalta kuin alkuperäiset versiot. Muun muassa Risto Asikaisen vuosituhannen vaihteessa Nylon Beatille kynäilemä Viha ja rakkaus onkin itse asiassa aikastalailla nätti kappale. Konsertin päättänyt Kuningasidean Enemmän duoo ku sooloo taipui ihanan letkeästi kuorolaisten käsittelyssä ja sai yleisön lyömään tahtia esityksen aikana. Olisihan tätä kuunnellut pitempäänkin.
Secapellan pitkäaikainen kuoronjohtaja Salme Lindroos on johtanut kuoroa 17 vuoden ajan ja yhteistyö Eirolan kanssa on kestänyt jo kymmenen vuotta. Jatkoa sopii toivottavasti odottaa. Konsertissa kuultuja kappaleita voi kuulla vuodenvaihteen jälkeen kuoron 60-vuotisjuhlakonsertissa Jyväskylässä Hannikaissalissa 1. helmikuuta. Kosken Laulua taas voi seuraavan kerran kuulla perjantaina marraskuun 29. päivä klo 19 Suolahtisalissa. Silloin luvassa on viihteellinen joulukonsertti aikuiseen makuun.
TEKSTI JA KUVAT EIJA KIVELÄ
