Urhon painijat ovat uusia tiloja vailla, kun voimailutaloa aletaan saadun tiedon mukaan ajaa alas.
Suolahden voimailutalolla on väännetty niskalenkkiä jo kuudella eri vuosikymmenellä. Painin harrastajat ovat hämillään kyliltä saadusta tiedosta, että voimailutaloa ollaan ajamassa niin sanotusti alas.
– Kuulimme, ettei kaupunki enää tilaa lämmitysöljyä. Kuulimme tilanteesta kyliltä, harmittelee Urhon painijaoston puheenjohtaja Timo Pitkänen.
Voimailutalolla painitaan niin kauan kuin öljyä kattilassa riittää, tai niin kauan kuin uusi tila löytyy.
– Tiedon tullessa korviimme, otin heti yhteyttä kaupungin suuntaan. Olemme käyneet katsomassa Asemakadun koulun pikkusalia. Sali on mitoiltaan 7×13 metriä, eli sellaisenaan metrin liian kapea. Pienin painimatto kun on kooltaan 8×8 metriä. Tutkimme, että remontilla voisi salista tulla meille soiva peli, mutta siihen uppoaa jonkin verran euroja, Pitkänen kertoo.
Voimailutalolla ollaan huolissaan, mutta toivoa ei olla menetetty.
– Kunhan vain on tila, jossa voi harrastaa ja kunhan nyt edes saataisi virallinen tieto suunnitelmista. Meille luvattiin, että öljyä kannetaan tankkiin, vaikka ämpärillä. Koululle tarvitaan reikä seinään ja käypäinen matto sisään, valmentaja Janne Kankkunen sanoo.
– Painin osalta ei kaupungin taholta ole liiemmin panostettu, mutta ei me olla paljon pyydettykään, Pitkänen lisää.
Janne Kankkusen valmennuksessa oleva Timo Pitkäsen Joni-poika kuuntelee keskustelua kiinnostuneena. Urhon yli satavuotiseen painihistoriaan kirjattiin joulukuussa viimeisin saavutus, kun Joni toi Koululiikuntaliiton suomenmestaruuskisoista pronssia sarjasta 14-16 vuotta ja 53 kiloa. Äänekosken lukiota ensimmäistä vuotta käyvä Joni suhtautuu menestykseensä tyynen viileästi.
– Olen todella tyytyväinen saavutukseen ottaen huomioon, että jouduin pitämään loukkaantumisen vuoksi pitkän harjoittelutauon, Joni sanoo.
Kymmenen vuotta painia harrastanut Joni on valmentaja Jannen kertoman mukaan ahkera ja itselleen hieman ankara harjoittelija, joka alkaa pikku hiljaa oppia myös häviämään.
– Nelisen vuotta ollaan treenattu kovempaa. Viikossa on kolme parin tunnin treeniä sekä lisäksi fysiikkaa, punttia ja lenkkiä päälle, Janne sanoo.
Joni on myös Äänekosken urheiluakatemian ohjelmassa mukana, joten lisänä liikuntaa opiskeluiden ohella tulee neljä tuntia viikossa.
– Sitten on vielä leirit, sekä kisamatkat, joten kyllä paini vie ison siivun elämästä, Joni sanoo.
Treenikavereita ei tahdo paikkakunnalta löytyä. Joni käy kerran viikossa Jyväskylän molskeilla.
– Hakusessa ne ovat sielläkin, mutta Pohjanmaalta niitä kyllä löytyy, Joni nauraa.
Urhon painissa harrastajia on noin 40.
– Tosi monen ikäisiä ja tasoisia. Lisenssipainijoita meillä on viisi, Pitkänen laskee ja vinkkaa nassikkapainin suuntaan ja toivottaa uudet harrastajat tervetulleeksi.
– Nassikkapaini on tarkoitettu 5-7 -vuotiaille tytöille ja pojille. Varusteeksi riittää t-paita, sukat ja. verkkarit. Nassikkapainissa etsitään jokaiselle omankokoinen pari, harjoitellaan kehon motoriikkaa ja fysiikkaa.
Pitkänen painottaa, kuinka nassikkapainissa mennään lapsen oman tahdin mukaan.
– Tervetuloa mukaan, tavataan voimailutalolla torstaisin klo 17-18, Timo Pitkänen sanoo.
Urhon nassikkapainiin ovat tervetulleita kaikki 5-7 -vuotiaat liikkumisesta kiinnostuneet lapset. Valmentajat Timo Pitkänen ja Jyrki Keto toivottavat uudet nassikat tervetulleiksi.
Sepä se paljon ei ole pyydetty. Voimalutalo tilana mitä ihanteellinen. Ei tarvita remontteja, tila huokuu just sitä historian havinaa. Kelpaa tällaisenaan. Ei hienoa krumeluuria.
Perinteikäs paikka, mutta uskon että Liikuntatalon matolta löytynee vapaita aikoja. ”Ongelma” ratkennee sillä.
Äänekosken matolla lienee omat käyttäjänsä. Aikatauluongelmat sinne tulee,jos kaikki siellä harjoittelee. Lasten ja nuorten on päästävä treenaamaan alkuillasta. Voimailutalolla lapset januoret treenaa sopivaan aikaan ja käyvät myös siellä puntilla ja vapaissa harjotuksissa. Vähintä mitä Suolahden Urhon painiporukalle voi antaa,on voimalutalon säilyttäminen ja kaupunki voisi myös tukensa ja arvostuksensa osoittaa painijoille ja valmentajille. Menestystä on pojille tullutkin! Jos homma täällä Suolahdessa toimii,niin miksi siihen pitää näin puuttua? Lasten ja nuorten harrastusta pitäisi kannustaa. Näin se ei valitettavasti toteudu. Ei Suolahdessa liiemmin pysty harrastamaan. Eikö näin kuitenkin pitäisi olla? Säilytetään edes tämä vähäinen,mitä vielä on. Tuetaan myös vanhempia ja valmentajia,jotka antaa mahdollisuuden harrastaa.
Kyllä se harjoittelupaikka pitää löytyä paikkakunnalta. Treeneihin pitää lasten ja nuorten päästä kävellen tai pyörällä. Kaikkea ei voi keskittää kotakennäälle.
juuri. kävellen tai pyörällä. omaan aikaan sopivasti. ei autokyytejä joita ei ees kaikilla OLE.
Jo on taas päätöntä menoa Äänekosken päättäjillä.