Keitelejazzin yksi perustaja ja vuosikymmenet festivaalin tukijalkana seissyt Kalevi Plattonen on yhtä hymyä. Tällä kertaa hän kuuntelee bändejä ja fiilistelee tunnelmaa. Ei muuta.
– Ei sitä olisi silloin ensimmäisten Keitelejazzien jälkeen uskaltanut edes uneksia, että jatsi soi edelleen Äänekoskelle, Kalevi Plattonen sanoo.
Vuodesta 1985 lähtien on Äänekoskella saatu kuulla korkeatasoista musiikkia. Vuosien aikaan ei taiteellisuudesta olla tingitty, vaikka Plattoselle rakkaan jazzin osuus onkin vähentynyt. Syy tähän on yksinkertainen: talous. Ensimmäisten Keitelejazzien ensimmäinen keikka järjestettiin Suolahdessa, Heikin Pubissa.
– Siellä oli jyväskyläläisiä blues-ihmisiä ja Merja Nieminen, Plattonen muistelee.
Olipa siellä myös, kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, myös Jysky Ilves. Hän on hoitanut festarin äänentoiston ja valot joka ikinen kerta.
– Kuten myös Keitelejazzeista, myös Jyskyn firmasta voisi kirjoittaa upean kasvutarinan. Häneltä löytyy kansainväliset laatuvaatimukset täyttävä laitteisto. Sekin on kasvanut täällä käyneiden bändien myötä.
Esimerkkinä Plattonen kertoo, kuinka jatsiväki alkoi haaveilla Procol Harumin tulosta Äänekoskelle. Haave tyssäsi, kun saatiin luettavaksi bändin tekninen raideri.
– Seuraavana vuonna Jyskyllä oli sellaiset miksauspöydät ja vehkeet, että Procol Harumille oli tie vapaa tulla. Ja muutaman vuoden päästä me se Rantapuistoon saatiinkin. Jysky on hieno mies, valmiina palvelukseen ja meille kultaakin kalliimpi palanen festarin onnistumisessa.
Jysky Ilves on hoitanut Keitelejazzin äänentoiston alusta saakka. Kuva ensimmäisen Keitelejazzin ensimmäiseltä keikalta Heikin Pubista, Suolahdesta.
Ensimmäisten vuosien valokuva-albumia selatessa nousee muistoja pintaan. ”Tuo oli hieno keikka, ja katsohan tuota Työväentelolla soittavaa jättimäistä orkesteria, Upi Sorvali Big Bad Family, näyttää siinä olevan Iiro Rantalakin.”
– Olemme palkanneet uskomattoman määrän soittajia, ehkä jopa tuhansia, Plattonen laskee.
Huippuhetkiä Keitelejazzeilla on paljon. Yhtä tai sitä mieleenpainuneinta on hankala nimetä.
– Tietenkin se, että yhdistys aikanaan perustettiin on iso juttu. Toinen iso ja hyvin konkreettinen on, kun vuonna 1996 siirryimme rantaan. Se mahdollisti meille kansainvälisyyden kasvun sekä huippuesiintyjät. Keitelejazz on tiiivis paketti pienellä alueella jossa ihmisten on helppo liikkua, tästä tulee joka vuosi hyvää palautetta.
Plattonen pohtii ykittäisiä keikkavetoja. On liian monta hyvää ja uskomatonta, mutta ehkä yksi on kuitenkin ylitse muiden.
– Että me saatiin tänne sellainen artisti kuin Betty Carter!
Ensimmäisen Keitelejazzin yksi tähtihetki Plattoselle oli freejazz -pumppu, jossa mukana alan huiput rumpali Günter Sommer sekä trumpetisti Konrad Bauer.
Myös Trilok Gurtun vuoden 1997 keikka mainitaan.
– Se oli hieno veto. Silloin panostettiin jazzesiintyjiin, ja silloin jazz veti yleisöä. Ehkäpä artistien hinnatkin olivat tuolloin toista luokkaa.
Plattonen sanoo, kuinka myös Colosseumin tulo Äänekoskelle oli hänelle henkilökohtaisesti iso juttu.
– Colosseum on bändi, joka on kolahtanut minulle oikein kunnolla ja vaikuttanut suuresti musiikkinäkemyksiini. Samana vuonna esiintyi myös muuan Jethro Tull, joka oli varsinainen yleisö/taloudellinen menestys Keitelejazzin historiassa.
Keitelejazz on tuonut Plattosen elämään valtavan suuren muistijäljen. Se on tuonut myös valtavasti töitä ja vastuuta, unettomia öitä ja huolta.
– Mutta päällimäisenä on hieno tunne. Jatseilta merkityksellisintä saatua on ystävät. Yhteisöllisyys on kasvattanut minua myös ihmisenä. Musiikillinen näkemykseni on avartunut, vaikka pyrkimykseni on ollut avarakatseinen. Penan (Pentti Ronkanen) rooli on ollut hyvin tärkeä, ja hänen kanssaan on ohjelmistovalinnat sujuneet kitkatta. Penan roolia ei voi liikaa korostaa. Arvostan ja koko Keitelejazzin organisaatio arvostaa sitä suuresti. Olemme pitäneet aina yllä hyvää henkeä, pitäneet huolta talkoolaisista, ja ilmeisesti ollaan onnistuttu siinä, sillä talkooväki tulee paikalle aina vuodesta toiseen, Plattonen kiittelee.
Plattonen pohtii kuinka kaupungin tuki ja puheet eivät ole kohdanneet.
– Muistetaan mainita, että Keitelejazz on kaupungin matkailun lippulaiva, mutta ristiriitaa on puheissa ja teoissa. Kaupunki ei ole osannut hyödyntää jazzeja markkinoinnissaan, eikä rahallinen satsaus ole ollut sitä luokkaa kuin olisi pitänyt olla. Ehkä tässä näkyy matkailun ja tekemisen ja osaamisen ongelma, kun odotetaan, että muut tekee.
Mitä olisi pitänyt tehdä toisin, sitä voi vain spekuloida.
– Ehkä meidän olisi pitänyt pyrkiä uudistumaan jo aikaisemmin, vaikka pyrkimyksiä siihen suuntaan onkin ollut jo näkyvillä. Olemme joutuneet tekemään kaupallisuuden vuoksi kompromisseja, mutta ei me niihin olla kompastuttu. Festivaalimme kulurakenne on poikkeuksellinen: rannan rakentamiseen palaa euroja hurjasti. Puitteisiin kuluu kolmannes koko festarin budjetista, Plattonen laskee.
Äänekosken Työväentalon lava täyttyi melkoisen suuresta orkesterista. Taloa ei enää ole, mutta musiikki elää! Kuvasta voi bongata muun muassa Iiro Rantalan sekä rumpali Upi Sorvalin.
Keitelejazz Äänekoskella 24.-28.7.
