ÄKS testasi tällä kertaa matkailua kiskoilla. Kolme viikkoa pitkin itäisen Euroopan maita raiteita myöten avarsi ja auttoi ymmärtämään, että kauas on pitkä matka. Jos arvostaa nopeaa ja kätevää matkantekoa, en suosittele raiteita. Jos taas haluaa nähdä junan ikkunasta puskia, pensaita, puita, niittyjä, peltoja, taloja tai kokonaisia kyliä, ei muuta kuin matkaan maata myöten!
Kolmihenkinen viisikymppinen rouvaseurue matkasi tukka putkella laivalla Tukholmaan. Satamasta ripein liikkein Centralstationille ja ensimmäiseen junaan jonka määränpäänä Kööpenhamina. Juna oli siisti. Kuohuviiniä löytyi ravintolan listalta, junassa toimi moitteettomasti niin wifi kuin Netflixkin. Matka taittui muhkeassa penkissä istuen. Matka Tukholmasta Kööpenhaminaan: viisi tuntia.
Köpiksen asemalla oli paljon kattoäksiä.
Kööpenhaminan asema oli kaunis ja siisti. Muuta emme Tanskasta tällä kertaa nähneet. Hyppy yöjunaan ja menoksi. Makuuvaunu ei ollut tilalla pilattu. Petit kolmessa kerroksessa, ylin vuode aivan liian korkealla. Yöjuna toi painajaisen vaan ei unta: matkapahoinvointia normaalisti potematon poti vaivaa urakalla. Yhdeksän tuntia tuntui tuplasti pidemmältä siivulta. Miinusta myös wifittömästä elämästä. Plussaa valkoisista silitetyistä lakanoista, sekä junaisännän hyttiin tuomasta aamiaisesta. Vessa oli siisti ja hajuton.
BERLIININ ASEMA, Berlin Hauptbahnhof, aamuyöllä kello 4.20. Ensimmäinen huomio: lasikattoa on paljon enemmän kuin Äänekosken uudessa terveyskeskuksessa. Taksi alle, hotelliin ja pää tyynyyn.
Aamu valkenee saksanmaalla väsyneissä tunnelmissa. Entisen Itä-Saksan salaisen poliisin Stasin päämajassa sijaitseva hotelli Gat Point Charlie saa kaikki tähdet! Mitten alueella, kivenheiton päässä Checkpoint Charliesta sijainnut residenssimme tarjosi tilaa ja iloa silmälle. Mutta: itse kaupunki oli remontin alla. Remontissa oli niin oopperan kuuluisa kahvila notkuvine kakkupöytineen. Yleisilme: katutöitä ja huputettuja taloja.
Holokaustin muistomerkki, Potsdamer Plaz, 368 metriä korkea telkkaritorni – Fernsehturm, jokiristeily, Alexanderplaz ja maailmankello, Brandenburgin portti, kaikki nämä kuitattiin nähdyksi ja koetuksi. Ja DDR -ja Stasi Museo. DDR museossa tuli mieleen, että kun itse mietin, mitä laitan Lekkeriin päälle, niin ikätoverini sosialistisessa Itä-Saksassa haaveilivat länsimaisesta diskomusiikista syöden Spreewald-suolakurkkuja. Ai, niin sana disko oli DDR:ssä kiellettyjen sanojen listalla!
Makuelämyksen tarjosi jokaisena berliinipäivänä currywurst. Tuo ihanainen makkaraherkku ranskanpotuilla ja curryhunnulla, pisteitä 5/5. Kolme yötä Berliinissä ja matkamme jatkui yhä syvemmälle itään.
Berliinissä vietetään XJazzeja!
SUUNTANA PRAHA. Junamatka loputtoman pitkäveteinen. Ei wifiä joten kirja kouraan ja nenä kiinni kirjaan. Vessa haisi urealle. Kuusi tuntia kusetissa kiskojen kolkkeessa ja helteinen Praha on allemme. Majoituimme ihanaan Lesser Town Square Apartments, joka oli varustettuna pyykkikoneella!
Praha on kaunis kaupunki. Kauneutta oli saapunut katsomaan lisäksemme arviolta miljoona turistia. Kommunistihallinto kesti kaupungissa yli 40 vuotta ja vuoteen 1989 saakka turisteja näkyi kaupungissa vain harvoin. Tänään hintataso on pilvissä, ruoka typerää (leivitetty, kalpea porsaanleike) ja aurinko armas porotti olkapäämme helakan punaiseksi. Miinusta lisää turistia huijaavat taksit sekä tippiä kinuavat tarjoilijat.
Vltava-joen varrella lipitimme viiniä eurooppalaisen sivistyneesti, kävimme hihittelemässä seksimuseossa ja kertalinttuulla kiersimme Muchan ja Dalin näyttelyt.
Huomaamatta matkamme teemaksi alkoi sukeentua Rautaesiripun repeäminen. Kävimme kurkkimassa sosialistista aikaa Prahan Kommunismin Museossa, joka sijaitsee Na Prikopella, samassa rakennuksessa McDonaldsin kanssa. Verinen Prahan Kevät (1968) kulminoitui Na Prikopelle. Nyt samaiselta kadulta, jossa mellakoitiin silloin kuin itse mietin mitä laitan Lekkeriin päälle, saa nyt ostetuksi Pradan laukkuja ja Manolo Blahnikin kenkiä.
Prahassa ei voi olla törmäämättä Franz Kafkaan. Itse mietin, miksi Milan Kundera jäi niin kovasti varjoon? Kuka muuten muistaa, kun Äänekoskella oli Kundera -kerho?
Junttasimme Kaarlen siltaa lukemattomia kertoja kolmessa päivässä. Prahan juna-asemalla plussaa toi erittäin siisti suihku, jossa virkistyimme ennen öistä junamatkaa.
Auschwitz
MATKA KRAKOVAAN. Kahdeksan tuntia junassa, Hytti oli siisti, pieni ja meluisa. Yö meni nukkumatta silmän täyttäkään matkapahoinvointia odotellessa. Aamun sarastaessa pääsimme Krakovaan minuutilleen aikataulussa. Majoituimme Rynek Glownyllä Venetian House Square Aparthotelliin.
Helle helli, ruoka oli mitä herkullisinta ja hintataso ilahduttavan huokeaa.
Teimme matkan Auschwitzin keskitysleiriin sekä varsinaiseen tuhoamisleiriin, Birkenauhin. Käynti saa tunteet pintaan. Näkemämme jälkeen suunnistimme pohtimaan tapahtumia Krakovan juutalaiskortteliin Kazimierziinm josta natsit siirsivät toisen maailmansodan aikana alueen juutalaisasukkaat pahamaineiseen Podgórzen gettoon. Ravintola Arielissa syöty kosher-ruoka oli ehdottomasti yksi parhaita makuelämyksiä ikinä, 5/5! (Suosittelemme kaalikääryleitä).
Shindler-museo on toteutettu upeasti. Jos matkaatte Krakovaan, käykää siellä pisteitä toteutuksesta ja informatiivisuudesta 5/5.Vitriiniin on asetettu 1200 emaliastiaa yksi jokaiselle pelastuneelle juutalaiselle.
Matkasimme Nowa Hutaan trabantilla. Nowa Huta suunniteltiin itsenäiseksi kaupungiksi, jonka piti olla vastakohtana taantumukselliselle Krakovalle. Sinne rakennettiin mahtipontisia stalinistista monumentaalista arkkitehtuuria edustavia rakennuksia. Silloin kun Nowa Hutan, ja koko Puolan asukkaat jonottivat vuosikausia omaa Polski Fiat 126, minä ajelin jo kolmannella kuplavolkkarillani.
Viisi päivää Krakovassa, nähtävää jäi vielä ylikin, kun olimme jälleen rautatieasemalla yömyöhällä ja jälleen löysimme suihkun. Mahtavaa!
Gdansk. Solidaarisuusmuseo.
Matka kohti Gdanskia alkoi puolen yön kantturoissa. Neljän hengen kusetti ei ollut miellyttävä kokemus nukkumista ajatellen. Siinä meni yö hitaasti pölyisän villaviltin alla huokaillessa. Vaihto Poznanissa, josta Gdanskiin liki kuusi tuntia.
Gdansk on lempparikaupunkini! Tai ainakin kolmen kärjessä. Ihana hansakaupunki jonka kauneudessa silmä saa levon. Gdanskin kupeessa sijaitseva Sopot on kuin Strömsö potenssiin viisi. Solidaarisuusmuseo ja Gdanskin telakka-alueella oleva valokuvanäyttely tirautti tipan linssiin. Kun Puolassa mietittiin mistä saada vessapaperia, mietin minä, mitä laitan päälleni kun lähden Lekkeriin.
PS. Kävimme vielä junailemassa Helin nimimaalla Juratassa ja Jastarniassa. Valkoisella hiekkarannalla pötköttely teki hyvä jäljen. Kaksi kolmesta sujahtivat lentokoneella tunnissa Gdanskista Turkuun. Yksi kolmesta jatkoi matkaa meritse ja rautateitse vielä parin päivän ajan. Kiitos ystävät rakkaat ja armaat!
Marjo Steffansson
Keski-Euroopassa kuuluu hyviin tapoihin antaa 10% aterian hinnasta tippiä, luultavasti myös muuallakin Euroopassa paitsi Suomessa
Tämä tiedossamme kyllä, kiitos valistuksesta joktap. Tippiröyhkeys Prahassa oli vain huippuunsa viritettyä.
Matkakuvaus on upea menneen kurjuuden esittelyineen, jota kaikki suomalaiset eivät tunteneet noina vuosina. Kaikesta menneestä ei ole vielä edes kunnolla päästy eroon. Olen matkannut henkilöautolla 1979 neljän hengen seurueessa ja 1988 kahdeksan hengen seurueessa noissa maisemissa. 1979 näimme mm. Auswitzin. 1988 näimme jopa DDR:n, minkä läpi ajoimme asuntoautolla. Oli se vaan uskomaton mennyt maailma, jota en usko kenenkään kaipaavan. Toisaalta se on rikkaus, että tuolloin matkustimme noissa maissa. Suomalaisia ei paljon näkynyt Euroopassa vielä tuolloin. Toisin on nyt EU:n aikakaudella. Venetsiakin oli ja on on varmaan edelleen ylimainostettu kallis turistirysä, missä röyhkeys on huipussaan.