Suolahtelaislähtöinen Keijo Hämäläinen muistelee kaiholla 1970-luvun punkvuosia.
Punkrock ja uusi aalto herättivät innostusta myös Ääneseudulla vuosikymmeniä sitten. Suolahdessa toimi muun muassa yhtye nimeltä Huonoin, jolla oli nokkela tunnuslause rintamerkeissään: ”Huonoin on paras”.
Huonoimman riveissä soitti myös Keijo Hämäläinen, joka toimii nykyisin Tampereen yliopiston rehtorina. Hän sai muistutuksen nuoruuden harrastuksestaan jo kevättalvella, kun Huonoin oli esillä Keski-Suomen museon punknäyttelyssä Jyväskylässä.
– Sähköpostiin pamahti viestejä, että salainen menneisyytesi on paljastunut, Hämäläinen naureskelee.
Hän oli pistämässä yhtyettä pystyyn yhdessä Jussi Liukkosen kanssa.
– Oleellista oli kova meno, soittotaito sen sijaan sekundäärinen asia.
Hämäläinen muistaa, että silloin nousseet elävän musiikin yhdistykset aktivoivat nuoria soittamaan.
– Se oli ihan uusi juttu, että kuka vaan voi perustaa bändin.
Ihan tuosta vaan se ei tapahtunut, sillä ensin piti hankkia soittimia. Paljon tehtiin kaikkea kuitenkin itse.
– Vahvistimia koottiin vanhoista putkiradioista, joiden purkaminen tosin harmittaa vähän vieläkin. Tehtiin itse valourkuja ja äänensärkijöitä, ne olivat osa sitä harrastusta.
Huonoin teki muutamia keikkojakin esimerkiksi koulubileissä. Matkaa tehtiin kamat lainatussa peräkärryssä.
– Jostain keikasta saatiin rahaakin. Tärkeintä oli kuitenkin, että oli hauskaa. Oli ne aikoja!
HUONOIN oli seutukunnan ensimmäisiä uuden aallon yhtyeitä. Yhtye hajosi syksyllä 1978, kun Keijo Hämäläinen lähti opiskelemaan ja muut jatkoivat Suolahden Terva -yhtyeessä. Mikko Karioja, Keijo Hämäläinen, Juha Liukkonen ja Vesa Hagman. Kuva: Hannu Murtola.
Huonoin ei ollut Hämäläisen mukaan rajuinta punkkia, vaan enemmän Buzzcocksin kaltaista uutta aaltoa. ”Me ollaan Huonoin” oli yhtyeen tunnusbiisi. Muitakin omia kappaleita oli, mutta repertoaariin mahtui myös esimerkiksi Juicea.
– Kerran olin jonkin ryhmän kanssa Urhon palkintotilaisuudessa soittamassa Tahdon olla sulle hyvin hellä, että kyllä se genre oli aika laaja.
Huonoin muodosti rungon sen jälkeen toimineelle Suolahden Tervalle. Siinä Hämäläinen ei kuitenkaan enää ollut mukana.
– Urheilu ja opiskelu alkoivat kiinnostaa enemmän. Nykyisen vaimon kanssa on oltu kimpassa yläasteen lopulta lähtien, joten eipä siinä ollut enää tilaa täysipäiväiselle rokkistaran elämälle, hän vitsailee. Kitaransa Keijo vaihtoi yhden kaverinsa kanssa 10-vaihteiseen polkupyörään.
Hämäläinen on tehnyt näyttävän kansainvälisen akateemisen uran fyysikkona ja toiminut muun muassa professorina ja vararehtorina Helsingin yliopistossa, Jyväskylän yliopiston rehtorina 2017-2022 ja vuodesta 2023 Tampereen yliopiston rehtorina.
Tampereen yliopisto on nyt ollut samanlaisessa nosteessa kuin koko kaupunki muutenkin.
– Meillä on ihan mieletön pöhinä päällä, paljon hyvää yritysyhteistyötä ja TKI-hankkeita, Hämäläinen innostuu.
Keväällä yliopiston vappuradio pyysi häneltä toivekappaletta. Valinta ei ollut punkkia, mutta ehkä kuitenkin punk-henkinen.
– Eihän rehtori voi muuta valita kuin Pink Floydin We Don’t Need No Education!
Vielä yksi kuva, kun on niin komeat poseerauksetkin.
Juha Liukkonen (vas), Mikko Karioja, Keijo Hämäläinen ja Vesa Hagman. Kuva: Hannu Murtola
