Mustosen perhe sai kolme lasta lisää, kun he rupesivat ystäväperheeksi nuorille turvapaikanhakijoille.
Mustosten olohuoneessa Suolahdessa istuu iloinen perhe. Sannan ja Tuomon perheeseen kuuluvat tätä nykyä myös kolme 16-vuotiasta Afganistanista ja Kurdistanista kotoisin olevaa poikaa. Mustoset ovat heidän ystäväperheensä, joka omalta osaltaan auttaa heitä sopeutumaan Suomeen.
– Mutta missään tapauksessa tämä ei ole mitään hyväntekeväisyyttä. Me saamme tästä ihan yhtä paljon kuin he. Varmaan enemmänkin, Sanna sanoo.
KUUSITOISTAVUOTIAAT turvapaikanhakijat viettävät aikaa Mustosten kanssa viikoittain, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Yhdessä käydään vaikkapa veneilemässä, kalastamassa, keilaamassa, pelaamassa frisbeegolfia ja tehdään yhdessä ruokaa. Eli nautitaan yhdessäolosta.
– En ole enää yksin, kun minulla on nyt täällä perhe, eräs pojista sanoo.
– Ja nyt opimme paljon paremmin Suomea, toinen lisää.
Suomi taittuukin pojilta hämmentävän hyvin. Kahdeksan kuukauden Suomessa asumisen jälkeen koko haastattelu voidaan käydä suomeksi. Ja Mustosten nuorimmaiset Aatos 8v., Aarre 5v. ja Sointu 3v. ymmärtävät isoveljiään täysin ongelmitta. Lapset eivät vierasta ollenkaan vaan kiipeävät isoveljiensä syliin juttelemaan.
SANNA ON töissä Jyväskylän Yliopistossa, jossa hän kouluttaa suomea toisena kielenä opettavia opettajia. Sitä kautta Sanna päätyi opettamaan turvapaikanhakijoita syksyllä Opistollekin. Ystäväperheeksi rupeaminen kävi hyvin luonnollisesti.
– Pitäähän sitä elää samoin kuin saarnaa, Sanna nauraa.
– Meillähän kävi aiemmin kymmenenkin nuorta täällä kotona. Ystäväperheeksi rupeamisessa ainoa asia, joka mietitytti, oli se, että uskaltavathan muutkin kaverit edelleen tulla käymään. Emme halunneet eriarvoistaa heitä, Tuomo sanoo. Kulttuurishokkeja tai isompia sekaannuksia ei ole perheen kesken käynyt, ja pikku mokiinkin suhtaudutaan rennosti.
– Mehän vielä opettelemme olemaan yhdessä. Olemme sopineet, että jos tehdään jotain virheitä, niin sitten siitä sanotaan suoraan. Niin kauan kun ollaan rehellisiä, niin ei ole mitään ongelmia, Sanna sanoo.
– Esimerkiksi tänään ei voitu mennä Peurunkaan uimaan, kun ramadanissa ei saa tukka kastua, Aatos selvittää.
POJAT OPPIVAT suomea ja suomalaista kulttuuria, mutta oppimista on myös Mustosilla.
– Ollaan opittu pojilta lämpöä, lojaaliutta ja elämäniloa. Suomalaisilla ne on välillä vähän piilossa. Tuomo sai kalakavereita ja lapset ihania isoveljiä. On hienoa, kun ympärillä on elämää, Sanna sanoo.
YSTÄVÄPERHEEKSI voi alkaa periaatteessa kuka vain, joka tahtoo avata ovensa iloisille nuorille.
– Ei tämä vaadi kun oikean asenteen, Tuomo sanoo.
– Ryhmäkodilta toivottiin, että tavattaisiin noin kaksi kertaa kuussa, mutta halusimme mieluummin tällaisen spontaanin ystävyyden. Vaikka nyt pitääkin välillä miettiä, että kehtaako taas laittaa viestiä, etteivät pojat kyllästy meihin, Sanna sanoo.
– Me ollaan teidän kanssa aina kun teille sopii, pojat sanovat.
– Kyllä me otetaan teidät mukaan kaikkialle minne muutkin lapset, Sanna lupaa.
