ÄKS 200 Teijo Piilonen: Olympiadista toiseen


ÄKS 200! Mitä miettivät ulko-äänekoskelaiset tekijämme, pitkän linjan tietäjä, media-alan tiukka ammattilainen ja äksäläinen, Teijo Piilonen? Miltä ÄKS näyttää, tuntuu ja maistuu? 

 

200 on iso luku. Se tulee 199:n jälkeen ja sitä seuraa 201.

Padovan sekvenssissä se on 86:n, 114:n ja 151:n jälkeen ja on kahden ensin mainitun summa.

Uusi 200 euron seteli julkistettiin juuri. En ole koskaan nähnyt vanhaakaan.

Vuonna 1976 jäi mieleen, kun USA juhli 200-vuotispäiviään.

Kuntia on Suomessa 200, ei kun onhan niitä enemmän, 311. Aakkosjärjestyksessä 200. on Polvijärvi.

Täytyy siis ihan maistella, miltä luku 200 tuntuu. Kuka olisi uskonut maaliskuussa 2011 ensimmäisen ÄKS-lehden ilmestyttyä, että niitä ilmestyy vielä ainakin 199 lisää? Eikä nyt uskalla enää edes ennustaa kuinka paljon vielä lisää.

NOIHIN 200 lehteen mahtuu Ääneseudun kulttuurihistoriaa enemmän kuin äkkiä arvaisikaan.

ÄKS on seurannut ansiokkaasti, miten pukkasi taas tehasta kylälle ja uutta lukiota, miten on tapeltu kouluremonteista tai Suolahtisalista, miten surtu ja riemuittu Keitelejazzin loppumista ja paluuta, ihmetelty Huiman sisäisiä kähinöitä ja seurattu seudun nuorten yleisurheilijoiden menestystä.

Oma lukunsa on juttusarja Mikon matkassa, jossa valotettiin ainutlaatuisella tavalla Mikko Niskasen merkitystä ja arvostusta seutukunnalla. Jos joku ei olisi tällä näkökulmalla tähän Äänekoskella tarttunut, niin ei sitten missään.

ÄKSän leipää on se, että se on juurevasti kiinni jakelualueensa asioissa. Maine on silti kiirinyt senkin ulkopuolelle.

Helsingissä joku tulee joskus yllättäen kysymään, että oletko sinäkin mukana ÄKSässä. Salaa ylpeyttä tuntien on mukava vastata, että pienellä vaatimattomalla tavalla olen.

Sitten voikin ihmetellä, mistä kysyjä on kuullut ÄKSästä. Mutta hyvien asioiden maine tuppaa leviämään.

ENSIMMÄINEN ÄKS ilmestyi siis maaliskuussa 2011, sadas tammikuussa 2015 ja kahdessadas nyt syyskuussa 2018.

Sadan lehden tekeminen on aina noin olympiadin mittainen urakka. Ja minkälainen? Veikkaan, että päävastuun kantavat Marjo, Milka, Max, Pirjo, Marjut ja Tuula voisivat kertoa tuhansia tarinoita siitä, miten tiukissa tilanteissa on vuodatettu verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta myös riemuittu onnistumisista ja poksauteltu kuohuviinejä.

Me kaikki muut voimme toivoa tälle joukolle kestävyyttä.

Joku kysyy, mitä olisi Äänekoski ilman selluloosa… anteeksi biotuotetehdasta. Mutta ennen kaikkea: mitä olisi Äänekoski ilman ÄKSää?

Menestystä seuraavalle olympiadille!

Teijo Piilonen
Toimittaja (Ilta-Sanomat ja Urheilulehti), avustaja (ÄKS)

Vastaa