ÄKS arvio: Kalenterityttöjen seurassa viihtyy


Naisyhdistyksen johtaja Marie (Taina Myyryläinen) ei saa joukkojaan innostumaan parsakaalin historiasta.

Kalenteritytöt on riemastuttavan ammattimainen show, jonka katsoja tempaistaan Painotalon penkistä pariksi tunniksi englantilaiselle maaseudulle.

 

Kalenterityttöjen tositarina on monelle tuttu. Tim Firthin näytelmäteksti on tullut tunnetuksi muun muassa Nigel Colen samannimisenä elokuvana (Calendar Girls, 2003), ja nyt versio siitä nähdään Äänekosken teatterin 30-vuotisjuhlanäytelmänä. Valtakunnallistakin mediahuomiota saavuttanut esitys saa ensi-iltansa tänään lauantaina 9. marraskuuta, ja jo ennakkonäytöksessä yleisön silmäkulmiin nousi sekä ilon että liikutuksen kyyneleitä.

Kalenteritytöt on tositapahtumiin perustuva tarina keski-ikäisistä naisista, jotka kaikki kuuluvat naisyhdistykseen. Kavalkadiin kuuluu herkullisia hahmoja, joiden roolitus on osunut nappiin: kiltti ja kuuliainen Ruth (Milja Parantainen), auktoriteetteja vastaan temppuileva Chris (Marjut Kinnunen) ja paheellinen papintytär Cora (Leena Hyttinen) ilmentävät roolihahmojaan joka henkäyksellä lavalla ollessaan.

Kun Annie (Annina Savela) menettää miehensä Johnin (Harri Wacklin) syövälle, naiset päättävät tehdä itsestään alastonkalenterin kerätäkseen rahaa syöpäosaston omaistenhuoneen uuteen sohvaan. Pieni, konkreettinen tavoite muotoutuu teemallisesti suureksi syövän vastaiseksi taisteluksi, muttei lainkaan kornilla tavalla. Pääteemana teoksessa on ehdottomasti naisten välinen ystävyys, lojaalius ja myös huippumoderni kehopositiivisuus: keski-ikäinen vartalo on liian harvoin ihailevan katseen kohteena. Myös ympäristön odotukset saavat kyytiä.

Väliaikaan mennessä tunnelma yltyy huippuunsa. Toisen osion käynnistymisvaikeudet menevät käsikirjoituksen piikkiin: tuhtiin tarinaan on mahdutettu sivujuoni lähes joka hahmolle, ja taustojen läpikäymiseen menee aikaa. Ennakkonäytöksessä muutama samankaltainen nimikin menee sekaisin, kun sisäistarinat juostaan läpi yhden tai kahden dialogin voimin. Katsoja pysyy kyllä kärryillä, eikä kokonaisuus tästä juuri heikkene.

Visuaalisesti esitys on koostettu äänekoskelaisittain: yksinkertaisella lavastuksella ja minimaalisilla rakenteiden muutoksilla on saatu aikaan kaikki tilat, joita kohtauksissa tarvitaan. Johnin rakkautta auringonkukkiin tuodaan esille läpi kokonaisuuden, mutta tilaa jäisi vielä isommallekin herkuttelulle. Puvustuksesta tulee antaa kunniamaininta: näin moneen asunvaihtoon luulisi tarvittavan enemmän hiljaisia hetkiä lavalla, mutta ei. Kaikki sointuu yhteen, yleisön edessä tapahtuu jatkuvasti, ja etenkin naisten arkiasut korostavat täydellisesti luonneroolien lumoa.

Yhden esityksen tuotto ohjataan Keski-Suomen Syöpäyhdistyksen Ääneseudun paikallisosastolle. Myös näyttelijöiden kalenterin myyntituotosta puolet lahjoitetaan Keski-Suomen keskussairaalan tukisäätiölle ja kohdennetaan syöpätaudeille alkuperäisten esitysoikeuksien vaatimuksen mukaan. Tässä on siis hyvä hetki paitsi nauttia todella laadukkaasta teatterista, myös tehdä hyvää.

Kalenteritytöt jatkaa ohjaaja Kirsi Sulosen voittokulkua Äänekosken teatterissa. Suurenmoista! (2018) ja Pokka pitää (2016) olivat menestyksiä, mutta nyt on Kalenterityttöjen vuoro. Osta liput nyt, sillä ne myydään varmasti loppuun. Tässä on esitys, jonka voisin mennä katsomaan uudelleenkin.

XXXX+

Riina Nygrén

Kalenteritytöt

Ensi-ilta Painotalolla 9.11.2019 kello 19

Ohjaus: Kirsi Sulonen

Rooleissa: Marjut Kinnunen, Leena Hyttinen, Katja Jäntti, Milja Parantainen, Taina Myyryläinen, Maria Kymäläinen, Tiina Oksanen, Riitta Lintunen, Annina Savela, Lauri Laakso, Jari Sortava, Harri Wacklin.

Liput ja lisätiedot: http://aanekoskenteatteri.fi

Vastaa