Avaus Jaana Tani: Carpe diem – tartu hetkeen


Äänekosken lukion rehtori Jaana Tani pohtii koulujen alkua ja kaupungilla järjestettäviä tapahtumia sekä niiden tuomaa yhteisöllisyyttä. 

 

Olemme saaneet viettää hytisyttävän kylmää ja hillittömän helteistä kesää. Tapahtumien puolesta pikkuinen Äänekoski on ponnahtanut hetkeksi näkyviin. Voimme totisesti olla ylpeitä kotiseudustamme. Yhteisöllisyys ja positiivisuus ovat olleet aidosti läsnä. Opittavaa meillä vielä riittää – nimittäin siinä, että jaksaisimme kannustaa toinen toisiamme, että iloitsisimme siitä, mitä joku meille järjestää. Suurin taakkaamme ja menestymisemme este on negatiivisuus. Kunpa ymmärtäisimme tosiasiat, jaksaisimme uskoa, että kaupunkimme eteen töitä tekevillä on vilpitön tahto yhteiseen hyvään ja että jokainen teko ja tekemättä jättäminen ei ole kosto tai pahanilkinen isku juuri meidän kulmakunnallemme. Yhteisöllisyys ja hyvä henki on kiinni ihan jokaisesta. Hyvä tahto on valintakysymys.

Elokuu tuo mukanaan koulun alkamisen. Pikkuiset ekaluokkalaiset ovat innoissaan uuden edessä. Maailman paras koulupolku on aluillaan. Lukeminen, laskeminen, kirjoittaminen ovat perustaitoja, jotka pitäisi olla jokaisen hallussa. Lisäksi on opittava olemaan ihmisenä ihmisten joukossa. Toisella asteella – lukiossa ja ammattiopistossa – hankitaan yleissivistystä ja ammatillisia taitoja. Syksyn myötä Äänekoskella käynnistyvät myös korkeakouluopinnot ja Koskelassa monet harrastuskurssit ja opintopiirit. Elinikäiselle oppimiselle on mahdollisuuksia.

Maailman parhaan koulupolkumme perusta on tasavertaisuus. Jokaisella on mahdollisuus kouluttautua. Kaupungilta ja valtiolta tarvitaan riittävät taloudelliset resurssit. On oltava oikea määrä opettajia, sopivan kokoiset opetusryhmät, riittävästi opetustunteja, tarpeeksi muita auttavia käsiä. Tarvitaan myös riittäviä resursseja erityisopetukseen, terveydenhoitoon ja oppilashuoltoon. Varhainen puuttuminen, oikea-aikainen auttaminen ja tukeminen ovat paljon tärkeämpiä ja vaikuttavampia kuin vaikkapa oppivelvollisuusiän nostaminen.

Päättötodistuksessa ei ole arvosanaa siitä kaikkein tärkeimmästä – ihmisenä kasvamisesta ja sydämen sivistyksestä. Yhteinen asiamme on pyrkimys hyvään, pyrkimys toinen toistemme tukemiseen. Ihminen tarvitsee ihmistä. Kukaan ei selviä yksin. Elinikäistä oppimista ja opettelua vaatii epäitsekkyys ja toisen auttaminen. Jokainen uusi aamu on mahdollisuus tehdä hyvää. Elämämme on vastakohtia: aurinkoa ja pilviä, läsnäoloa ja menetyksiä, rakkautta ja yksinäisyyttä. Pidetään huolta toinen toisistamme, lähimmäisestä lähellä ja kaukana.

Sitä, mitä kaipaamme, emme menetä koskaan. Sitä, jota rakastamme, kaipaamme aina. (Claes Andersson)

Jaana Tani, Äänekosken lukion rehtori

 

Vastaa