Hietamalla kasvaa loikkivaa lähiruokaa


Kotisirkka hyppää lautaselle.

Hyönteisruokaa on saanut myydä Suomessa pian kahden vuoden ajan. Hietamalla kasvaa ensimmäinen erä keskisuomalaisia kotisirkkoja.

 

Vanhasta työmaakontista tuunatussa piharakennuksessa on 30 astetta lämmintä. Se ei kuulosta tällaisena kesänä kovin kummoiselta, mutta kun yhtälöön lisätään noin 50 tuhannen kotisirkan siritys ja 66-prosenttinen ilmankosteus, alkaa olo tuntua jo kummasti trooppiselta.

– Tällaiset olosuhteet täällä on oltava ympäri vuoden, jotta sirkat viihtyvät, sirkkojen kasvattaja Virpi Sorri kertoo.

Sorri sai kipinän ryhtyä kasvattamaan sirkkoja, kun hyönteisruoan myyminen sallittiin Suomessa syksyllä 2017. Puutarhurina työskennellyt Sorri mietti vaihtoehtoja lisäansioille lähestyvien eläkepäivien varalle, ja hyönteisruoan tuotanto alkoi kiinnostaa.

– Tuumasin että sirkat voisi olla semmoinen, mitä voisi touhuta. Isäntä totesi, että olet just niin hullu että lähet tuommoseen hommaan, Sorri nauraa.

HANKKIESSAAN tietoa sirkkalan perustamista varten Sorri pääsi tutustumaan Tarvaalan biotalousinstituutin kasvattamoon, jossa tutkitaan mustasotilaskärpästen hyötykäyttöä. Neuvoja antoivat myös muut kasvattajat, jotka ovat perustaneet sirkkaloita muun muassa vanhoihin sikaloihin.

Sorri tuottaa sirkkoja Savonia Grasshoppersille, joka valmistaa sirkoista muun muassa napostelutuotteita. Sirkkaloita on perustettu viime vuosina ympäri maata, mutta Rantala Crickets lienee Keski-Suomen ensimmäinen.

– Huhtikuussa sain ensimmäiset viisituhatta sirkkaa, ja nyt kesän aikaan olen kasvattanut kantaa noin kymmenkertaiseksi. Ensimmäinen myyntierä alkaa valmistua, Sorri kertoo.

Sirkkojen kasvu kuoriutumisesta täyteen mittaan kestää pari kuukautta kuukautta. Ravintona toimivat erilaiset vihannekset: salaatti, kurkku, tomaatti tai vaikka raaka peruna. Vettä on myös oltava saatavilla, ja ilmankosteus oikea.

Kun sirkkojen aika on täysi, ne ovat paastolla vuorokauden ja siirtyvät puhtaisiin laatikoihin pakastettavaksi. Hyönteiset vaipuvat ensin horrokseen ja siitä ikiuneen, minkä jälkeen ne voidaan valmistaa elintarvikkeeksi esimerkiksi kuivaamalla.

– Haaveena olisi, että saisin vielä toisen kontin tuohon viereen ja myytyä sirkkoja esimerkiksi suoraan ravintoloille. Sitten tästä voisi saada elantoakin, nyt tämä on vielä harrastus, Sorri miettii.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.


Virpi Sorri ei hätkähdä, vaikka karkurisirkka hyppäisi käsivarrelle. ”Alkuun se vähän säikäytti.”

RAVINTOARVOILTAAN kotisirkka on pätevä punaisen lihan korvike: kuivatussa sirkassa on noin 70 grammaa proteiinia sataa grammaa kohden. Myös omega-rasvahappoja löytyy. Sorri kertoo, että kotisirkasta voi valmistaa suolapähkinän tyyppisiä naposteltavia, sämpyläjauhoja tai vaikka pihvin.

– Vegaaneillehan tämä ei sovi, mutta jos haluaa vähentää punaisen lihan syöntiä, niin sirkka on hyvä vaihtoehto. Hiilijalanjälki on sirkan tuotannossa todella pieni, jos vertaa vaikka naudan kasvattamiseen. Maku on vähän pähkinäinen ja viljainen, ei ollenkaan huono, Sirkka vakuuttaa.

Ruoan ympäristö- ja ilmastovaikutukset painavat monen lautasella. Luomu-, lähi- ja kasvisruoka ovat vakiinnuttaneet asemansa suomalaisten ruokaympyrässä. Hyönteisiä on syöty tuhansien vuosien ajan esimerkiksi Afrikassa, ja YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan ne ovat  edelleen osa yli kahden miljardin ihmisen ruokavaliota. 

Kun hyönteisruoka tuli markkinoille Suomessa, se koki monen uutuuselintarvikkeen kohtalon: parin kuukauden buumin jälkeen kulutus lähti laskuun. Sorri kuitenkin uskoo, että hyönteisruoan arvostus nousee ajan myötä.

– Asenneilmapiiri on vielä sirkkoja vastaan. Monia epäilyttää hyönteisten syöminen, kun se on niin uusi asia meillä. Mutta uusiinkin asioihin tottuu niin äkkiä, kun kokeilee, Sorri toteaa.

SIRKKALAN takana, vain muutaman kymmenen metrin päässä tepastelee erirotuisia ja -kokoisia kanoja ja kukkoja. Niistä jokaisella on nimi, ja uusia tipuja syntyy joka vuosi. Sorri nauraa, ettei vakaasta aikomuksesta huolimatta ole saanut laitetuksi yhtäkään kukkopoikaa pataan – vielä.

– Ne on niin lemmikkejä kuin olla voi. Sirkatkin on aika sympaattisen näköisiä, ja kyllä ekaa kokeiluerää pakastaessa mietin, että miten mä pystyn tähän. Mutta toisaalta on tosi hienoa, kun tietää että on itse parhaansa mukaan hoitanut eläimet ja nähnyt, millaista elämää ne elivät ennen lautaselle joutumista. Sellainen ruoantuotanto on tosi kannatettavaa, Sorri miettii.

Sorri on itsekin vähentänyt punaisen lihan syömistä ja suosii lähellä tuotettua ruokaa. Luomu vilahtaa myös ostoskoriin useammin kuin tehotuotettu elintarvike. Kananmunia tulee yli oman tarpeen, joten hän myy niitä muille lähiruoasta kiinnostuneille.

– En halua saarnata, mutta kehotan aina ihmisiä miettimään, mistä liha tai munat tulevat. Ruoalla on iso rooli myös ilmastonmuutoksen torjumisessa, ja meidän on oltava avoimia uusille vaihtoehdoille, Virpi Sorri toteaa.

Vastaa