Koiviston kyläjuhlissa raikui Finlandia tuoreen tervan tuoksussa


Matti Hämäläisen (takana) esittelemä tervanpoltto houkutteli paikalle yleisöä. ”Pitäisiköhän veloittaa tuntimaksua tuoksuttelusta,” Hämäläinen vitsaili.

Vaikka ympärillä satoi vettä harmaalta taivaalta, niin Koiviston kohdalla pilvet rakoilivat sopivasti ja aurinko toivotti ihmiset tervetulleiksi suuriin kyläjuhliin.

 

Koivistonkylän seuratalon pihalla juhlistettiin sadan päivän päästä sata vuotta täyttävää Suomea ja luonnonpäivää lauantaina 27. elokuuta.

Perinteistä tervanpolttoa esitellyt kyläpäällikkö, paikallisen kyläyhdistyksen puheenjohtaja, Matti Hämäläinen harmitteli nykyajan viitseliäisyyden vähäisyyttä.

– Ei tarvitsisi Tykkimäelle lähteä, kun keksisi lapsille touhuamista pihalla. Varmasti viihtyisivät hyvin ja yhdessä yksinkertaisiakin juttuja tehdessä, mutta nykyään kun pelätään pientäkin likaantumista. Mitä se haittaa, jos vähän sotkee! Hämäläinen totesi heittäessään lisää puuta palamaan.

Hämäläinen arveli kyläjuhlien aikana saatavan kasaan kymmenkunta litraa tuoretta tervaa. Vieressä toimenpidettä seurannut hirvaskyläläinen Marjatta palasi lapsuuteensa tutun tuoksun myötä.

– Pappani oli aikoinaan Vehniän kyläseppä ja pyöritti tervatehdasta. Muistan, kuinka tervaa vietiin Jyväskylään tynnyrikaupalla ja hiilet vietiin pajalle ahjoon.

Pyhä-Häkkiin luonnonpäivän tapahtumaan matkalla olleet kuorolaiset mukaan luettuna ruokaa varattiin kaikkiaan noin 400 henkilölle. Jälkiruokaletut tarjoiltiin ulkona komeasti päreiltä.

Ruokailusta vastasivat Keski-Suomen Keittiömestarit ja Paistinkääntäjät. Anne Rantanen (vas.), Katri Kemiläinen, Harry Lilienkampf, Lotta Hirvanen ja Kirsi Porkkala pitivät huolen, että ihmisillä riitti vatsantäytettä.

Kolme bussilastillista laulajia saapui Koivistolle syömään ja ilahduttamaan kyläjuhlien yleisöä matkallaan Pyhä-Häkkiin luonnonpäivän toiseen tapahtumaan.

TAPAHTUMA OLI osa Maailman suurimmat kyläjuhlat -tempausta, jossa yhden viikonlopun aikana järjestettiin vastaavanlaisia ruoan ja yhdessä tekemisen tilaisuuksia ympäri maata. Koivistolla juhlittiinkin koko Keski-Suomen puolesta.

– Tässä tehtiin hienosti yhteistyötä, kun POKEn opiskelijat valmistivat ruoan alusta asti yhdessä Paistinkääntäjien ohjauksella. Tarjoilijat puolestaan saapuivat paikalle Jyväskylän ammattiopistolta, Keski-Suomen Keittiömestareiden puheenjohtaja Anne Rantanen kertoi.

Menussa oli perinteistä läskisoosia, kuoriperunoita ja nokipannukahvit lettujen seurana.

– Ruokaa tehdessä korostimme sen alkuperää, lähellä tuotettuja aineksia ja aitoja makuja. Olihan siinä tekemistä, kun nuorten eteen tuotiin 70 kiloa possua isoina paloina.

Tunnelmaa nostattivat kolmella bussilla paikalle saapuneet äänekoskelainen Kamarikuoro Sonore sekä mieskuoro Sirkat ja naiskuoro Vaput Jyväskylästä.

Komeasti keskisuomalaisen luonnon keskellä kaikuneen Finlandian jälkeen kuoroja johtanut Nikke Isomöttönen katsahti viimeisen kerran punaista seurataloa ja antoi kehut koivistolaisille:

– Teillä on täällä aivan mahtava kylä, upea meininki ja hyvät läskisoosit!

Timo Kähkösen polttomoottori kävi kuin rasvattu… pienellä rasvauksella. Tällaisilla vehkeillä voitiin pyörittää esimerkiksi puimakoneita ennen sähkön yleistymistä.

Marja Toivonen saapui lastensa kanssa ihmettelemään kyläjuhlien vilinää muutaman kilometrin päästä. Nuoremmille kaikki oli uutta, mutta Toivoselle tervanpoltto oli tuttua lapsuudesta.

Anne Söderlund (kuvassa) ja Merja Kajander esittelivät ihmisille kasvivärjäyksen taikoja. Taustalla näkyvät keltaiset langat saivat värin sipulin kuorista ja punaisemmat seitikeistä. Naiset hankkivat osaamisensa kansanopiston kursseilta ja kirjoista lukemalla.

Katso alta kuorojen esittämä Finlandia.

Vastaa