Kosken legenda: Suolahden urheilutalo oli monitoimitalo


Vuonna 1969 syttynyt tulipalo meinasi tuhota koko urheilutalon. Ripeä toiminta antoi talolle vielä pari vuosikymmentä lisäaikaa. 

Suolahden urheilutalo poistui katukuvasta lähes tasan 30 vuotta sitten. Moni muistelee kaiholla urheilutalon eli urkkatalon, tunnelmaa. 

Sotien jälkeen alkoi melkoinen rakentamisbuumi. Takana oli vaikeat vuodet ja usko tulevaan oli korkealla. Myös Suolahden Urheilijat teki suuren päätöksen, kun SU:n perustama Urheilusäätiö ryhtyi puuhaamaan oman talon rakentamista vuonna 1946. Hankkeen mahdollisti Lotta-Svärd -järjestöltä lahjoituksena saadut kaksi tonttia, aivan Suolahden ytimestä, entisen Puistokadun, nykyisen Hopeapajunkadun varrelta. 

Painetta oman harrastuspaikan rakentamiseen tuli, kun Suojeluskuntajärjestö lakkautettiin vuonna 1945. Suojeluskunta piti majaa Kukkulalla (myöhemmin Työväenopisto), eikä yhdistys luovuttanut Kukkulaa Suolahden Urheilijoiden käyttöön. 

Talon suunnittelu ja rakentaminen tapahtui nopealla aikataululla, sillä se valmistui jo vuonna 1947. Sali, näyttämö, yläkerran kahvio ja alakerrassa pukukopit, Marttojen huoneisto eli Marttatupa, puntti- ja painisali sekä talonmiehen asunto. 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Talkoolaisia urheilutalon alakerran paini- ja punttisalin lattiatalkoista. Onko tuttuja kuvassa?

NUORUUTENI Suolahti Facebook- ryhmän perustanut, Suolahden kyläyhdistyksen hallituksen jäsen, Jyväskylässä asuva Markku Waris muistelee Urheilutaloa mielellään sekä kaihomielellä. Vuonna 1955 Urheilutalosta tuli kolmevuotiaalle pojan naskalille koti parin vuosikymmenen ajaksi. 

– Äiti Aino ja isä Juhani toimivat talonmiehenä aina vuoteen 1978 saakka, Markku kertoo. 

Urheilutalo oli parasta mitä kodilta toivoa saattoi. Vaikka itse talkkarin asunto oli pieni, noin nelikymmenneliöinen, mahtui siellä kuuden hengen perhe hyvin asumaan. Kun tapahtumia ei ollut, saivat lapset leikkiä ja rymytä jättimäisen talon jokaisessa sopukassa. 

– Isä kävi VR:llä töissä ja urheilutalon ylläpito oli äidille kokopäivätyö. Koko perhe osallistui talon töihin: katon alla tapahtui viitenä päivänä viikossa, ja tämä tarkoitti sitä, että useampi toimija kokoontui talossa. 

Urkkatalo oli viiden järjestön tukikohta ja samalla se toimi erilaisten perhejuhlien pitopaikkana. Moni muistaa vielä urheilutalolla järjestetyt messut, myyjäiset, pikkujoulut, konsertit, teatteriesitykset ja erityisesti tanssit! Koko perhe osallistui talorumban pyörittämiseen. 

– Sali toimi myös Keskustan koulun tarpeisiin. Tanssi-illan päätteeksi siivosimme porukalla paikat kuntoon, että aamulla on koululaisille paikat puhtaana. Nämä illat venyivät usein aamuyön tunneille, mutta niin sitä vaan kouluun jaksettiin herätä. Isälle tämä oli kyllä rankkaa aikaa, Markku muistelee. 

Talossa oli puukeskuslämmitys, ja talon lämmittämiseen ja puusouviin meni valtavasti aikaa. 

– Repolasta tuli monta traktorikuormallista puuta, joita me porukalla pilkottiin ja kärrättiin talon kellariin.

Markku ja veljensä Pentti ja Erkki huolehtivat narikasta ja järjestysmiestehtävistä. Isä Juhani toimi päävahtina ja äiti yläkerran keittiössä kahvilaa pyörittäen. 

– Oli upeaa tavata sen ajan tähdet! Olin vastassa muun muassa Tauno Paloa, Ansa Ikosta, Eeva-Kaarina Volasta, Jukka Kuoppamäkeä ja Dannyä. Minulla oli vihko, johon keräsin nimikirjotuksia, mutta ikävä kyllä se on muuttojen mylläkässä hävinnyt jonnekin, Markku harmittelee. 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Urheilutalolla 23 vuotta asuneella Markku Wariksella on lämpimiä muistoja täynnä toimintaa olleesta talosta.

KUN SARIOLAN tivoli tuli kaupunkiin, se tiesi huippuhetkiä! 

– Tivolissa oli töissä Veikko Hursti, joka kävi urheilutalolla maalaamassa tivoliin tarvittavia kulisseja Tästä hyvästä saimme vapaaliput tivoliin, ja usein hauskuus päättyi pahoinvointiin, sillä niin monta kierrosta piti laitteissa pyöriä. 

Kulisseista puheenollen: näyttämölle Sulo ”Supe” Pitkäsen maalaama koivumetsäkulissi on piirtynyt varmasti monen muistiin! 

Markku kertoo, kuinka oli suosittu kavereiden keskuudessa. 

– Meille haluttiin tulla aina leikkimään. Parhaimmillaan saattoi olla 15 kaveria piilosta tai palloa heittämässä. 

Markku pelasi SU:n paidassa koripalloa ja voitti suomensarjan korikuninkuuden vuonna 1980. Tämä on edelleen historiankirjoissa, sillä otteluissa keskiarvo oli  hurjat 33,6 pistettä.

– En usko, että koripallo olisi minua kiehtonut niin paljon, mutta minulla oli erinomaiset puitteet harjoitella milloin vain. 

URHEILUTALON kohtaloksi koitui huono pito. Talossa toimi sen viimeisten henkäysten aikaan huonekaluliike. 

– Harmittaa aivan vietäväsi, kun en tiennyt talon purkusuunnitelmista etukäteen. Talossa oli valtavan suuri määrä historiaa, joka olisi pitänyt saada talteen sieltä, kuten satojen savikiekkojen kokoelma, Markku Waris sanoo surullisena. 

Vastaa