Äänekoskella ryhdyttiin sotien jälkeen postikortteihin kuvaamaan eniten Viiskulmaa. Ennen sitä kortit kertoivat pääasiassa kosken ympäristöstä. Viiskulmaksi kutsuttua seutua ovat hallinneet ”porttina” korkeat kivitalot. Niiden arkkitehtuurin modernisuus lienee syynä korttien suosioon. Nykyaikaisuuden ihailu on siten täällä ollut suurta ? Moni on ensi-ihastelun jälkeen kysellyt, mistä löytyvät nuo viisi kulmaa, jota nimitys lupaa. Siitäpä ei vastausta löydykään. Lähimmäksi viittä kulmaa päästään, kun postikorttikuva otetaan riittävän kaukaa etelästä ja alhaalta, että Tehtaankatu saadaan näkyviin.
Vanha oikea Viiskulma sijaitsi mäen alla eli nykyisen rautatiesillan eteläpuolella. Tie johti sinne Rutasen talon (Kuntalan) takaa, vanhan Mämmen tien tullessa Laivarannasta ja yhdistyen matkalla Punaiselta sillalta nousevaan Kinttukujaan. Uusi Mämmen tie tuli kirkon (1907) takaa Lompsalinnan kohdalla olleelle viljamakasiinille (1876) vanhaa reittiä, mutta ei lähtenytkään Laivarantaan vaan oikaisi suoremmin kohti tehtaita ja tuli loppumatkan jyrkkää mäkeä Viiskulmaan (sitä väitetään kutsutun aluksi Mäkikaduksi). Siitä uusi tie jatkoi suoraan tehtaalle apteekin (1908) ja osuuskaupan (1907) ohi. Vanha haara meni edelleen Piilolanniemeen puron yli ja peltojen halki. Enää viiden kulman risteyksestä puuttui tie Kotakennäälle, jonne Kuhnamon kapeimpaan kohtaan suunniteltiin 1920- luvulla siltaa korvaamaan hidasta lossiliikennettä.
Kummun kahvila oli ensimmäinen rakennus risteyksen yläpuolella mäessä vasemmalla nykyisen rautatien kohdalla. Sen alapuolelta tosin meni tie nk. Käpän myllylle, joka oli kauempana tiestä. Se oli siirretty tehtaan tieltä pois jo vuosisadan vaihteessa. Kumpua ylempänä oli Härkösen kahvila. Keskuskatu tuli näiden kahviloiden välistä. Viettävää mäkeä pitkin oli useamman kymmenen metrin välimatka risteykseen, joten Keskuskatu ”liittyi” Viiskulmaan vasta kun rautatien ylittävä Soihtusilta vihittiin 1952 ja uusi ”Viiskulma” syntyi ylemmäksi. Samalla mäen jyrkkyys siirtyi rautatiesillan eteläpuolelle.
Viiskulma syntyi joskus vuosien 1926-28 välillä, kun viivasuora tie Kotakennäälle päin rakennettiin pikavauhdilla Kotisuon ja Pukkimäen yli. Tarkoitus oli saada tie valmiiksi yhtaikaa Kotakennään ylittävän sillan valmistuessa. Näiden kahden kuvan välillä on viides tieyhteys Viiskulmaan ilmestynyt. Ilmavoimien ottamista kuvista toinen on vuodelta 1925 ja toinen on tarkasti päivätty 22.5.1928. Viivasuora tie muuten joutui myöhemmin taipumaan, kun rautatien ja uuden postitalon vuoksi Kotakennääntien tulo Viiskulmaan siirrettiin etelämmäksi.
Silta, joka aiheutti Viiskulman synnyn, valmistui vasta 1931, sillä Kuhnamon ylitys oli vaativaa työntekoa syvässä vedessä ja moderni teräsrakenne uutta tekniikkaa. Rakennusaikaisenakin se pääsi muun muassa Suomen Kuvalehden sivuille ahkeran valokuvaajan, Frans Kalivaaran ansiosta. Tässä sen luvataan valmistuvan pian, mutta vielä seuraavaan vuoteen mentiin. Sillasta on lukuisia postikortteja, joihin palataan myöhemmin Ramin korteissa.
Viiskulma näytti nykyaikaan nähden varsin erilaiselta vielä 1938, jolloin opastepylväät laitettiin. Pyöreä kioski, Kumpu, Härkönen ja Osuuskauppa näkyvät lehvästön takaa. Yhdyspankin talon rakentaminen on vielä piilossa.
”Mäkikatu” –nimitys saa tukea tältäkin vuoden 1919 tai 1920 kuvalta, jota on myös painettu postikortiksi. Ihan loivaa ei Viiskulmasta nouseminen ollut. Vasemmalla Kummun kahvila – ilmeisesti Maria Kumpu portailla. Yläpuolella Härkösen kahvila. Näiden välistä ei vielä Keskuskatu ole kulkemassa. Oikealla Honkosen liikerakennus, jonka tielle tulevassa päädyssä Kuutin kahvilan portaat. Pylväässä voisi olla vaikkapa sähkömies Timdahl.
