”Se lähtee kysymyksestä” Kirjailijat avasivat teostensa taustoja kirjallisuusmatineassa


Virpi Hämeen-Anttila puhui kirjojensa taustalla piilevistä kysymyksistä täydelle salille.

Koskelassa järjestetyssä kirjallisuusmatineassa puhuttiin tällä kertaa muun muassa siitä, mistä kirjailija saa tarinoilleen kipinän. 

 
–Mä olen aina ollut sitä mieltä, että kirjailijan pitää kirjoittaa niistä asioista mitä itse pitää tärkeänä, kirjailija Risto Isomäki sanoi.

Isomäen lisäksi kirjallisuusmatineassa nähtiin kirjailijat Laura Lähteenmäki ja Virpi Hämeen-Anttila. Heitä kuuntelemassa oli salintäydeltä kirjallisuuden ystäviä. Tilaisuuden järjestivät Äänekosken kaupunginkirjasto ja Äänekosken Kansalaisopisto.

Kirjojen kautta ihminen pääsee tutustumaan erilaisiin ihmisiin, kulttuureihin ja maailmoihin. Uudet näkökulmat, uusi tieto ja jopa uudet tunteetkin voivat tulla tutuksi kirjan sivujen kautta.

–Kirjallisuuden tehtävä on viihdyttää ja opettaa. Kirjallisuustieteen tekijät sanovat, että kirjat eivät opeta, eivät jaa tietoa ja jäkäjäkäjäkä. Ihmiset haluavat hyviä tarnoita, joissa on jotain vähän enemmän kuin viihdettä. Kirja on valtavan hyvä tapa näyttää erilaisia asioita ihmisille. Eihän niitä tietenkään kaikki näe, mutta ainakin olen yrittänyt, Hämeen-Anttila sanoo.

Kirjallisuuden lisäksi Koskelassa nautittiin myös musiikista. Ala-Keiteleen Musiikkiopiston laulajat Valtteri Kautto ja Ellinoora Autio tulkitsivat Anna Roimelan säestyksellä muun muassa Robinia, Pave Maijasta, Paula Vesalaa sekä Olavi Uusivirtaa.

Ala-Keiteleen musiikkiopiston nuoret Anna Roimela, Ellinoora Autio ja Valtteri Kautto vastasivat iltäpäivän musiikillisesta annista.

Ala-Keiteleen musiikkiopiston nuoret Anna Roimela, Ellinoora Autio ja Valtteri Kautto vastasivat iltäpäivän musiikillisesta annista.

– On hienoa, että tässä on mukana kirjallisuuden lisäksi myös musiikkia. Musiikki on mulle todella tärkeää, ja musiikki kuuluu myös kirjoissani, Hämeen-Anttila kertoo.

Lähteenmäki esitteli yleisölle enimmäkseen kahta viimeisintä kirjaansa, mutta palasi myös ensimmäiseen häntä inspiroineeseen tarinaan.

– Isoisotätini Hilda putosi puusta 1800-luvun lopulla 18-vuotiaana ja kuoli päättymättömään verenvuotoon. Minua kiinnosti loputtomasti, että miksi Hilda oli puuhun kiivennyt. Hänestä minä aloitin monta tarinaa, ja lopulta myös tarinan, josta tuli kirja Ikkunat yöhön, Lähteenmäki kertoo.

Isomäen kirjoissa on paljon ajankohtaisia ja tunteita herättäviä teemoja, kuten ydinteknologia ja terrorismi. Erilaisten palautteiden ristitulessa on noussut myös huoli nykymaailman menosta.

– Viimeisen vuoden aikana on tuntunut, että Suomi on tulossa hulluksi. Aiemmin keskustelukulttuurissa pyrittiin yhdessä etsimään uusi näkökulmia ja haluttiin oppia toiselta. Nyt näyttää siltä, että aina yksi alkuperäinen totuus on yksityiskohtia myöten se oikea. Tämän kehityksen vaikutukset ovat tuhoisia, Isomäki sanoo.

Lähteenmäki puhui yleisölle kirjailijan työn kollegiaalisuudesta ja sen yksinäisyydestä. Vaikka kirjailija on lopulta hyvin yksin kirjansa kanssa, suomalaisetkin kirjailijat ovat tottuneet kiittämään kirjojensa alkulehdillä läheisiään, kustannustoimittajiaan ja muita kirjoittamisen tiellä helpottaneita.

– Yksinäisyys iskee usein kirjoittamisen loppuhetkillä. Vaikka kirja on itselle läpeensä tuttu, se pitäisi nähdä neitseellisenä lukijan silmin. Lukijoiden palautetta on mietittävä, mutta lopulta on tehtävä rajujakin päätöksiä kirjan puolesta, Lähteenmäki sanoo.

Puolisot ja ystävät ovat usein kirjailijan oikolukijoita ja parhaita kriitikoita, kun käsissä on vasta käsikirjoitus. Joskus kriitikon työ kuitenkin on helpompi jättää ammattilaisille.

– Ensimmäisen kirjan aikana mieheni luki käsikirjoituksen. Kun hän lopulta käski lähettää kirjan kustantajalle, hän lisäsi ”Tästä lähtien luen näitä vain painettuna.” Hän ei omien sanojensa mukaan kestänyt nälkäisen koiran ilmettäni, joka vaati, että hän sanoisi jotain, Hämeen-Anttila kertoo.

Kahvitauon aikana yleisön jäsenet pyysivtä ostamiinsa kirjoihin nimikirjoituksia ja juttelivat kirjailijoille.

Kahvitauon aikana yleisön jäsenet pyysivtä ostamiinsa kirjoihin nimikirjoituksia ja juttelivat kirjailijoille.

Hyvään kirjaan tarvitsee juonen ja hahmojen lisäksi jonkun taustan. Sen löytäminen on usein se kirjan liikkeelle pistävä voima.

– Se lähtee kysymyksestä. Minulla on joku kysymys, joka vainoaa ja ajaa takaa kunnes saan siihen kirjassa vastauksen. Henkilöt ja juoni punotaan sen kysymyksen ympärille. Ja uusi kirja on aina uusi kysymys, Hämeen-Anttila kertoo.

Viitasaaren kirjakauppa oli paikalla myymässä muun muassa kirjailijavieraiden kirjoja. Moni kulkikin sateiseen sunnuntaihin kourassaan uusi teos, jota koristi kirjailijan nimikirjoitus. Kirjallisuusmatinean jatkuvasta suosiosta aistii sen, ettei lukemisen huuma ole ihmisistä katoamassa.

– Kirjat ovat asia, jolle edes digiloikka ei pärjää. Monet asiat muuttuvat, mutta painettu sana pysyy, tilaisuuden juontaja Jaana Tani sanoo.

Vastaa