Äänekosken Teatterin tuleva näytelmä Suurenmoista! tuo lavalle määrätietoisen, hyväsydämisen ja vilpittömän Florencen.
Florence Foster Jenkins oli maailman huonoin oopperalaulaja. Tai ainakin oli 1940-luvun New Yorkissa. Ihmeellistä kyllä, hän oli silti erittäin suosittu esiintyjä aina loppuunmyytyjä Carnegie Hallissa pidettyjä konsertteja myöten. Florencen uskomaton ja tunteisiin vetoava tarina tuodaan ensi keväänä Äänekosken Teatterin lavalla näytelmässä Suurenmoista!
Tiina Oksanen heitti idean näytelmästä ohjaaja Kirsi Suloselle syksyllä.
– Tiina sanoi vielä, että Taina vetäisi pääroolin. Luin tekstin, enkä millään päässyt eroon ajatuksesta Tainasta Florencen roolissa. Rooli sopii hänelle jo luonteensa puolesta, mutta se vaatii myös kokemuksen tuomaa varmuutta ja rohkeutta heittäytyä täysin omalle epämukavuusalueelle. Tiesin myös, että Tainalla on rooliin vaadittava työmoraali. Tiesin, että hän uskaltaa lähteä laulamaan oopperaa täysin rinnoin ja nuotin vierestä. Väärin laulamisessa isona haasteena on se, että aariat pitää oikeasti osata. Komiikka syntyy siitä, että laulu menee melkein oikein. Jos vain vetelee sinne tänne tahallaan päin brinkkalaa, niin se ei ole hauskaa. Eikä oikea madame Jenkins myöskään tehnyt niin. Hän itse piti itseään briljanttina sopraanona, Sulonen huomauttaa.
Taina Myyryläinen kopistelee ylväänä läpi näyttämön pitsihihat liehuen. Myyryläinen ei tunnusta aivan vielä sisäistäneensä hahmoaan, jonka kertoo olevan hyväsydäminen, vilpitön ja äärimmäisen määrätietoinen. Vaikka harjoitusaikaa on vielä paljon jäljellä, Florencesta näkyy välillä selviä välähdyksiä.
– Rooli, sen suhteet ja intohimot rakentuvat vasta, kun päästään kunnolla harjoittelemaan näytelmää läpimenoina, kun tähän mennessä ollaan menty lähinnä irtonaisia kohtauksia. Pitää kiittää meidän loistavia puvustajia, jotka ovat jo tässä vaiheessa saaneet Florencelle tehtyä puvustusta, joka on todella olennainen osa hahmoa. Kyllä sen ihmisen tuntee paremmin, kun alkaa häneltä vähän näyttääkin, Myyryläinen kiittelee.
Puvustuksesta vastaavat Tiina Oksanen ja Reija Pohjaranta, jotka ovat tehneet taustatyötä ja luoneet upean aikalaiskuvan näyttämölle pelkkien asujen avulla.
– Tämä on tässä vaiheessa vielä ollut tosi kivaa. Taina on niin suloinen, että vaikka hänelle vetäisi paskasäkin päälle, hän on tyytyväinen, ryhti ojentuu ja hahmo tulee läpi. Yleisellä tasolla pyritään siihen, että tunnelma olisi kohdallaan, vaikkei kaikki vaatteet ja kengät olisi aivan juuri 40-luvun tyyliä. Se myös on kivaa, että nyt on saanut hyödyntää puvustamon lukuisia turkkeja! Niitä on niin paljon, että olen jo pitkään haaveillut näytelmästä, jossa ne pääsisivät lavalle, Oksanen nauraa.
Näytelmä vaatii tekijöiltään paljon taitoa ja paneutumista, sillä käänteitä ja tapahtumia on hyvin vähän.
– Puhevetoisen näytelmän harjoittelu vaatii aina näyttelijöiltä enemmän mitä tulee vuorosanojen opetteluun, ja etenkin niiden sisällön esiintuomiseen. Kun itse teksti ei tarjoa paljoa actionia, on rakennettava suhteita, puheen nyansseja, toimintaa ja reagointia, jota ei tekstin sisällä ole. Tämä vaatii vähän erilaista opettelua ja muistamista näyttelijöiltä, Sulonen sanoo.
Vaativaa on myös näyttelijäntyö, kun näytelmä nojaa lähes kokonaan yhteen hahmoon.
– Välillä iskee ihan hirveä pakokauhu, että mä en osaa mitään, välillä taas suunnaton kiitollisuuden tunne, että olen saanut tällaisen mahdollisuuden. Eihän tämä helppoa ole, kun pelkää aiheuttavansa pettymyksen katsojille tai Kirsille, josta tykkään kuin hullu puurosta. Sen voin sanoa, että aivan varmasti tulen vetämään satayksi lasissa, Myyryläinen sanoo.
Myyryläisellä on takanaan ja edessään lukuisia laulutunteja, kun hän Jori Mäenpään suosiollisella ja tarkalla ohjauksella opettelee ensin laulamaan oopperaa oikein, ja sen jälkeen väärin.
– Haastavinta on laulaa oikealla, florencemaisella tavalla väärin. Itselle tulee Florencen laulusta suunnaton hellyys sitä hahmoa kohtaan, joka niin tunteella ja rakkaudella yrittää. Siihen pyrin, että se välittyisi myös katsojalle, Myyryläinen sanoo.
Vaativinkaan näytelmä ei tunnetusti ole ongelma, kun kasassa on motivoitunut ja yhteen puhaltava työryhmä.
– Meillä on jälleen kerran ihan huippu ryhmä. Kaikki puvustuksesta, lavastuksesta ja tarpeistosta lähtien lähti heti käyntiin hyvällä innolla. Meillä on yhteinen tahtotila luoda jotain spektaakkelinomaista, Sulonen sanoo.
Suurenmoista! on komediallinen draama, josta melkein kuka tahansa voi nauttia. Ei tarvitse olla oopperan ystävä tai tuntea tarinaa ennakkoon.
– Oman juttunsa tässä tuo tietenkin se, että kaikki tämä perustuu tositapahtumiin. Tarina ja Florencen hahmo ovat todella vetovoimaisia. Olen itsekin kiinnostunut Florencen hahmosta tässä tehdessä: hän osoittaa, että jos uskoo tarpeeksi sokeasti omaan unelmaansa, sen voi myös saavuttaa, Sulonen sanoo.
Suurenmoista! Äänekosken Teatterissa ensi-ilta 10.2.
Varaukset ja lisätiedot www.aanekoskenteatteri.fi
