Suomalaisten itse kirjoittamat lauluvihkot kootaan nyt vihdoin yhteen – lojuuko äänekoskelaisten piirongeissa tai ullakoilla lauluvihkoja? Niitä kerätään nyt.
Lauluvihkojen Suomi – tutkimuksessa pelastetaan lauluvihkoja ja selvitetään kansakunnan mielenmaisemaa laulujen kautta
Laulattaessaan mummoja ja pappoja vanhainkodeissa 1990 -luvulla, Esa Honkanen huomasi ikääntyneiden kantavan suomalaista lauluperinnettä – laulujen Kalevalaa – mustissa vahakantisissa lauluvihkoissaan. Honkanen innostui tästä aarteesta niin, että on kerännyt arkistoonsa erilaisia lauluvihkoja yli 3500 kappaletta. Käsinkirjoitettuja vahakantisia vihkoja tästä määrästä on satakunta ja loput ovat erilaisten yhdistysten, yritysten ja yksityisten henkilöiden painattamia lauluvihkoja.
– Kiinnostus on muuttunut kerättyjen lauluvihkojen lisääntyessä tutkimukselliseksi. Viimeiset vuodet olen rakentanut laajempaa tutkimusta ja sitä tukevaa tietokantaa, johon tallennetaan luokiteltuna saatavilla olevien lauluvihkojen sisältöä. Haluan tutkia tätä aineistoa Suomen kansan 1900- luvun ”laulumuistina”, Honkanen sanoo.
Honkanen on koonnut omaan arkistoonsa materiaalia, jota ei löydy esim. kansalliskirjastosta. Aineisto sisältää hänen mukaansa koko suomalaisen mielenmaiseman roolihahmoineen:
– Suomalaiset ovat kirjoittaneet laulut vihkoihin vapaaehtoisesti kenenkään käskemättä, joko omaa tai yhteistä laulantaa varten. Vihkoihin on kirjoitettu kaikki tärkeimmät laulut, jotka ovat tarttuneet ihmisten mieleen, Honkanen kertoo.
Honkasen mukaan musiikki tekee menneen ajan korvin kuultavaksi – ajatellaan vaikka lauluja Kaksi vanhaa tukkijätkää, Nikkelimarkka, Isoisän olkihattu, Puuseppä tai Albatrossi.
– Lauluvihkojen ja niiden laulujen historia on osa yhteiskuntahistoriaa monella tapaa. Kiinnostavina kysymyksinä näen, miten yhteiskunnalliset olosuhteet – sodat, lakot, urheilumenestykset tai muut sellaiset tekijät ovat vaikuttaneet laulujen suosioon. Haluankin löytää sata vuosisadan tärkeintä laulua ja eri vuosikymmenille tyypilliset laulut. Aiemmin laulujen suosiota on mitattu esimerkiksi levyfirmojen levy- ja nuottimyynnin ja radiotoimittajien valintamieltymysten perusteella, Honkanen sanoo.
Lauluvihoista heijastuu suomalaisen yhdistyskirjon kuva eli vihkoja on joka lähtöön: mm. Turun Postivirkamiesliiton ”Irtolaukun lauluja”, Hiljaisten humalaisten pöytälauluja, Lihavan matamin laulut, Koululaismarsseja [1927], Ekonomien syysmöykkä [1963], 220 kV Sähkölaulut IVO Imatran Voima, Laulu on Rautaa – Rautaruukki, Laulu mainoksen suuresta mahdista [1929], Laulu UPOttaa murheet [1979], Laajaspektrinen medisiinarien laulukirja [1962], Laulamme metsäpeuran menestykseksi [1974].
Eräänlainen yhteiskunnallinen konteksti ovat myös tekijänoikeudet.
– Painettuihin lauluvihkoihin tai kirjoihin voitiin valita laulut hyvin vapaasti 1900 -luvun lopulle saakka. Sen jälkeen tekijäoikeudet nousivat julkaisemista kahlitsevaksi tekijäksi. Tämän jälkeen piti etsiä jokaisen laulukirjaan tulevan laulun oikeudenomistaja, kustantaja ja tekijät. Painattamislupa alkoi ratkaista, mitä lauluja julkaisuun valitaan, koska joka laululla on oma hintansa. Kirjojen sisältö muuttui säännellyksi ja johdetuksi, Honkanen tietää.
Tutkimus on: MITÄ SUOMI LAULOI 100 VUOTTA, VUODET 1900-2000 Vinkkaa lauluvihkoista!
Vaikka Esa Honkanen onkin kerännyt arkistoonsa jo tuhansia lauluvihkoja, etsii hän edelleen kaikkialta Suomesta lauluvihkoja tai -kirjoja tutkimusaineistoksi. Vinkkejä voi toimittaa puhelimitse 0500-559515 tai sähköpostilla: lauluvihkot@gmail.com.
Lisätiedot: Esa Honkanen 0500-559515 esa.honkanen@netti.fi
Löytyy lauluvihko 60 lopun ja 70 luvun alun ajalta. En kylläkään asunut silloin Äänekoskella.