Alternative pop-yhtye Color Dolor sai alkunsa vuonna 2011 Stina Koistisen opiskellessa ammattimuusikoksi Helsingin pop-/jazz-konservatoriolla. Opinnäytetyölleen hän tarvitsi idean, ja luontevalta tuntui tehdä se omasta musiikistaan.
Opintojen toisena vuonna hän sairastui vakavaan aivokasvaimeen, joka kuitenkin antoi enemmän pontta ja suuntaa omaan luomiseen ja tekemiseen. Yhtyeen esikoisalbumi Cuckoo in a Clock julkaistiin vuonna 2013 ja toinen albumi Wonderchild vuonna 2015. Viime vuonna julkaistu kolmas almbumi Love ei ole jättänyt kuulijoitaan kylmäksi, vaan yhtye on ollut kovassa nousussa vuoden verran.
Yhtyeen musiikkivideot ovat vaikuttavia ja puhuttelevia. Pienistä budjeteista huolimatta videoilla on saatu luotua kappaleille uutta näkökulmaa sekä syvyyttä.
– Usein idea tulee meiltä bändiläisiltä, jonka viemme ohjaajalle. Keskustelua käydään, että onnistuuko vai onko mahdotonta toteuttaa. Välillä joutuu käyttämään hyvin paljon omaa luovuuttaan budjettien koosta johtuen. Onneksi on olemassa ihmisiä, jotka haluavat tulla mukaan videoiden tekemiseen suurella sydämellä. Videoilla voi olla suuri merkitys kappaleeseen: kappale ikään kuin laajentuu saadessaan taiteellista ekstensiota ja visuaalista näkökulmaa vierelleen, Sini Koistinen sanoo.
Hienot musiikkivideot ovat herättäneet paljon glooriaa ja jopa palkinnon. Kappaleeseen Anyway The Wind Blows tehty video voitti Oulun Musiikkivideofestivaalin pääpalkinnon Kultapumpelin.
Niin, ja voittihan Color Dolor yhtyeen Sini Koistinen ja kitaristi Nicolas ‘’Leissi’’ Rehn tänä vuonna Teosto-palkinnon sävellyksistä, sanoituksista ja sovituksista yhtyeen uudelle Love-levylle. Onnittelut!
Koistinen myöntää naurahtaen, että kun tieto keikasta tuli niin hän katsoi heti kartasta, että missä ihmeessä Äänekoski oikein sijaitsee. Muistikuvat ovat hatarat, mutta takana saattaa olla jokin maakuntamatkailun stoppi Äänekoskella lapsuudessaan.
– Keitele kylläkin on tuttu. Äitini on Pielavedeltä, joten paljon on ollut lapsuudessa puhetta samaan vesistöön kuuluvasta Keiteleestä.
Uuden levyn myötä yhtye on pienentynyt duoon, mutta joillakin keikoilla nähdään silti nelihenkinen kokoonpano. Koistinen ja Leissi tekivät viimeisimmän levyn kahdestaan ja aikovat jatkaa samalla linjalla.
– Duokeikkojakin on ollut jonkin verran uuden levyn julkaisun myötä. Sanoisin, että noin puolet keikoista on näitä intiimimpiä esityksiä. Duona esiintyessä tilaa löytyy enemmän improvisaatiolle. Mukana kulkee vahvasti myös erilaiset loopit, joilla luomme lisää äänimaisemaa kitaran ja laulun lisäksi.
Monelle muusikolle varmasti yksi kiperämpiä kysymyksiä on valita omasta tuotannostaan lempibiisi. Myös Koistiselle tämä aiheutti aprikointia.
– Uudelta levyltä sanoisin lemppariksi kappaleen Running in the Dark. Se on kyllä todellinen taiteellinen helmi videoineen. Myös Anyway the Wind Blows on erityisen tärkeä. Ikioma kultamussukkani on kuitenkin Dumbo. En tiedä johtuuko se siitä, että lapsena lempielokuvani oli Disneyn Dumbo, hän naurahtaa.
Allekirjoittanut ihastui erityisen paljon Running in the Dark-kappaleen sanoituksiin, biittiin ja efekteihin. Suosittelen!
Vielä lopuksi Koistinen lähettää terveisiä jazz-väelle:
– Ihanaa tavata, toivon avoimia sydämiä ja lämmintä kesämieltä!
MIMI STEFFANSSON
Keitelejazz: Color Dolor Wille Olohuone ja Keittiö sunnuntaina 28.7. klo 17 liput ovelta 15e
