Punainen tupa ja lumikinokset. Pyhä Perhe ja enkelit tähtitaivaan alla. Tonttulan touhua joulukiireissään. Adventtikalenterien näyttely esittelee kalenterien kuvituksia monien vuosien ajalta
Kalentereita voi ihailla Äänekoskella seurakuntakeskuksen aulassa. Näyttelyn järjestää Äänekosken seurakunta.
Seurakuntalaiset ovat lainanneet esille yhteensä noin 80 kalenteria. Yksi lainaajista on Hietaman koulun eskariopettaja Pirkko Hirvi. Hän luki näyttelystä sosiaalisesta mediasta ja innostui.
– Olen unelmoinut jo kauan, että näitä voisi laittaa jonnekin esille ja iloksi toisillekin joulunodotuksesta nauttiville!
Hän on kerännyt kalentereita systemaattisesti 1990-luvulta alkaen, ja kokoelma käsittääkin 47 kalenteria. Vanhin kalenteri on vuodelta 1984. Se on Kalevan Nuorten julkaisema kalenteri, ja se esittelee perinteisiä suomalaisia jouluaskareita ja lasten leikkejä.
Joukkoon mahtuu lukuisia partiokalentereita ja muiden järjestöjen myymiä kalentereita, joiden tuotto on mennyt hyväntekeväisyyteen.
– Suosikkejani ovat Martta Wendelinin kuvitukset ja saksalaiset kalenterit, Hirvi esittelee enkeli ja seimi -aiheista kalenteria, johon on ripoteltu hopeahilettä.
Kun Hirvi ostaa suomalaisen kalenterin, sen luukussa täytyy olla Suomen lippu tai kynttiläkuva 6.12. ja jouluaaton luukusta pitää mielellään löytyä seimiaihe. Ainakin partiokalenteri täyttää nämä kriteerit.
Hirvi sai ensimmäiset adventtikalenterinsa lapsena ja on jatkanut perinnettä hankkimalla kalenterit aikoinaan omille lapsilleen ja nyt myös lapsenlapsilleen.
– Ostan kuvakalenterit, en suklaa- tai härpäkekalentereita! Viime vuonna naapurissa asuvat lastenlapset saivat adventin aikana postilaatikkoon joka aamu kortin, joka sisälsi päivittäin etenevän tonttutarinan ja siihen liittyvän satuhieronnan.
Pirkko Hirven eskarilaiset puolestaan etsivät kalenteristaan QR-koodin avulla päivittäin pieniä tehtäviä.
Adventtikalenterin opetus on odottamisen ilo ja maltti.
– Luukut vähenee, joulu lähenee. Tykkään joulusta ja joulun odottamisesta.
Toinen adventtikalenterinäyttelyn kokoelma on Leena Oksasen 18 partiokalenteria. Syynä partiokalentereiden hankinnalle on oma partiolaisuus.
– Olen ollut innokkaasti partiossa mukana lapsena ja nuorena omalla kotipaikkakunnalla Paimiossa.
Ja kun omat tytöt lähtivät partioon, olin aikuisena mukana Äänekosken Äänetytöissä, Oksanen kertoo.
Yksi näyttelyn erikoisuus on itse askarreltu kalenteri, kartongille liimatut 24 tulitikkulaatikkoa, joihin on piilotettu pieni lahja. Jokaisen askin etiketissä on erilainen lintukuva.
Adventtikalenteri auttaa malttamaan
Adventtikalenteri kertoo, että joulu tulee vähitellen, viipyillen.
– Se on adventin aikaan kätketty ajatus. Ei hotkaista kaikkea herkkua kerralla, vaan kuljetaan askel askeleelta joulun juhlaan, jouluaamuun, joka kirkkovuodessa on joulun pyhin hetki, sanoo kappalainen Katri Vuojus
Neljä adventtikynttilää ilmaisevat tätä hyvin. Kun sytytetään yksi kynttilä kerrallaan, valo lisääntyy – vähitellen. Adventin alussa ollaan vielä hämärässä huoneessa. Itse juhlassa loistavat kaikki valot.
Adventtikalenterit nähtävillä Äänekosken seurakuntakeskuksen aulassa tilaisuuksien yhteydessä.
Suolahdessa ovat molempien näyttelyiden vanhimmat kalenterit: Mirva Flinkin hopehileiset enkelikalenterit 1960-luvulta.
Adventtikalenteri keksittiin Saksassa
Adventtikalentereiden historia alkaa 1800-luvulta Saksasta. Kirkon lattiaan saatettiin piirtää 24 liituviivaa merkitsemään odotuksen päiviä, tai kirkon seinälle laitettiin pyhimyksen kuva päivässä. Toiset taas sytyttivät päivittäin pikkukynttilän. Joulukalenterin keksijäksi mainitaan usein Gherard Lingen äiti. Kun poika kyseli kyselemistään, milloin on joulu, äiti leipoi hänelle pienen kakun ja jakoi sen 24 osaan. Kakkupala päivässä, ja niin joulu joutui. Vuonna 1904 samainen Gherard Linge julkaisi Stuttgarter Zeitung -lehdessä nykyisen kalenterin esi-isän; kalenterin, jossa oli kuvien sijasta runo päivässä.
Näin kertoo Liisa Väisänen Symbolien joulu -kirjauutuudessaan.
Partiolaiset toivat adventtikalenterin Suomeen.
Partiojohtaja Tessi Fazer innostui Ruotsissa näkemästään adventtikalenterista,. Hän keksi, että Suomessakin voitaisiin tehdä partiolaisten adventtikalenteri, jolla kerätään varoja partiotoimintaan.
Tessi Fazer pyysi ystäväänsä Ulla von Wendtiä tekemään kuvituksen kalenteriin. Ensimmäinen kalenteri vuodelta 1947 ei ollut menestys. Piparkakkutaloa esittävä kuvitus oli väritön eivätkä suomalaiset ymmärtäneet ideaa.. Menestys alkoi vuonna 1949. Siitä lähtien se on ollut olennainen osa partion varainhankintaa. Kalenteria myydään vuosittain noin 300 000 kappaletta, ja myyntituotolla tuetaan nuorten partiotoimintaa, kerrotaan partiolaisten nettisivulla https://www.adventtikalenteri.fi/partiolaisten-adventtikalenterin-75-vuotta/.
Monet muutkin järjestöt myyvät adventtikalentereita toimintansa tai hyväntekeväisyytensä rahoittamiseksi.
Ensimmäinen suklaakalenteri tuli markkinoille Englannissa vuonna 1958. Suomessa ne yleistyivät1970-80-luvuilla. Lapsille on tarjolla myös lelusarjojen ja elokuvien hahmokalentereita
Aikuisille myydään muun muass tee-, kauneudenhoito-, hajuvesi-, seksilelu- ja jopa kuivalihakalentereita, summaa Suomen Kuvalehti artikkelissaan lehdessä numero 47.
SPEKry:n eli Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön kalenterissa annetaan turvaohjeita koteihin.
Eeva-mummo teki Mari Paanaselle kalenterin tulitikkuaskeista. Askin sisällä oli pieni paperilappu, johon mummo oli kirjoittanut joka päivälle lupauksen: tänään saa ottaa piparin, tänään kakkupalan… Itsenäisyyspäivälle oli luvassa jäätelö.
Näyttelyn vanhimmat kalenterit lainasi Mirva Flink. Hopeahileiset kalenterit ovat 1960-luvulta.
