ÄKS

ÄKS testaa: Omatoimirasteilla ilman kelloa

26.06.2020 11:03 (muokattu 26.06.2020 11:05)
ÄKS testasi Rasti E4 omatoimirastit.

Tutut tiistairastit on saatu toteutettua, vaikka korona pisti ruksit monen tapahtuman päälle. Tiistairastikausi aloitettiin poikkeusaikana omatoimirasteilla toukokuun alusta.

 

Omatoimirasteilla on saanut mennä ihan omin päin. Nyt on palattu jo tuttuun tiistairastitoimintaan.

– Eräänä aurinkoisena lauantaina minut höynätettiin testaamaan, kuinka Rasti E4:n omatoimirastit toimii. Ja hyvin toimi, kun oppaaksi sai 30 vuotta jalkapelissä ja 20 vuotta autossa kartturin paikalla suunnistaneen, 80 vuotta täyttäneen isän. Jokainen A-radan 15:stä rastista löytyi, kun vain seurasi vanhaa konkaria, kertoo rasteja etsimään lähtenyt Marjo Steffansson.

Sirkkaharjun maastoon piilotetut valko-oranssit rastiliput eivät tuulessa heilahdelleet. Helteinen päivä toi huonokuntoiselle perässä huohottajalle oman lisänsä. Kun suunnistustaidot on ”opittu” 1970-luvulla Telakkakadun koulun yläasteen liikuntatunneilta, voi todeta jo lähtöpaikalla olevan pikkasen ruosteessa. Kompassi kertoi, missä on pohjoinen, ja tämän sain ihan itse selvitettyä! 

Kartta otettiin omatoimisesti Sirkkalammen rannalta mäntyyn ripustetusta postilaatikosta. Puun juurelle oli asetettu käsidesi, jota hieraistiin kämmeniin, ennen kuin laatikko avattiin. Laatikosta löytyi myös nimilista, johon oli kertynyt nimiä jo päälle 130! 

Ratavaihtoehdot ovat A ja C. Kun kerran on lähdetty suunnistamaan, niin suunnistetaan sitten koko rahan edestä! Rata A todettiin 5,5 kilometrin mittaiseksi – siis jos maastossa kuljetaan tarkasti kartalle piirretyllä viivalla. Voin paljastaa, että jalka lipesi viivalta, mutta se ei haitannut, sillä kellon kanssa ei oltu matkaan lähdetty. 

– Pyörittelin karttaa käsissäni ja hahmottelin omaa sijaintiani niin maastossa kuin kartallakin. Vieressä välkehtivä Sirkkalampi oli hyvä maamerkki, sillä kartalle se oli piirretty isoksi siniseksi läikäksi. 

– Mihinkäs suuntaan meinasit lähteä, veisteli isä-Ilpo.

– Kääntelin karttaa ja osoitin hieman epävarmalla sormelle kohti harjua. 

– Hyvä, se on oikea suunta. 

Ja kohta löytyi jos ensimmäinen rasti. Ennätin ajatella, että suunnistus on helppoa kuin heinänteko. Hyvin äkkiä löytäjä pudotettiin maan pinnalle. 

– Se on maali, totesi isä ja paineli kohti korkeuksia ja kohti ykkösrastia. 

(juttu jatkuu kuvan alla)

Suunnistaa voi suunnalla tai kartalla. Me suunnistettiin kummallakin tyylillä.

Karttamerkit ovat hämärä muistikuva liitutaululta. Rasti voi lymytä kiven juurella, taimikon reunalla, jyrkänteen juurella, ojan pientareella, jossain kumpareella tai missä vain, mihin ratamestari on sen keksinyt laittaa. Rastimääritteet ovat niin ikään poistuneet kovalevyltä. 

– Kato nyt, tuo on nenä, ja tuo muistuttaa vähän kikkeliä, minulle kerrottiin. 

– Jaa, vai että kikkeliä! Eipä liikkaopemme Rauni Hirvinen sellaisesta rastimääritteestä meille peruskoululaisille mitään puhunut. Hyvä niin, sillä se olisi saattanut aiheuttaa ylimääräistä levottomuutta luokkahuoneeseen. 

Ja sitten päästään ensimmäiseen tyhmään kysymykseen: mikä on supan ja notkon ero? 

Toinen ja kolmas rasti. Neljäskin. Viides antoi jo etsiä itseään, kun rastimääritteenä oli kivi, ja kun katseli ympärilleen, kiviä oli siellä ja täällä. Rasti numero kuusi: notko. 

– Lähellä ollaan. Kahtele nyt tarkkaan ympärilles. 

Katse haravoi ees ja taas. Huhuu, rasti. Ja kun aikansa etsi, niin sieltähän se löytyi, maan uumenista, kuin kattonsa menettäneen maakellarin sisältä. 

– Olipa kimurantti paikka, totesin. Ja mietin, miksi ne rastit pitää ihan piilottamalla piilottaa. 

Paljon ei  poluilla kävelty, vain pieniä matkoja kerrallaan, kun taas mentiin risukossa, tai rutikuivassa jäkälikössä, joka rapsahteli iloisesti lenkkitossun alla.

– Suunnistaa voi ottamalla suunnan kompassilla tai mennä kartan mukaan. Silloin kannattaa kuljettaa peukaloa siinä kohtaa missä on menossa, minua opastettiin ja kysyttiin perään: 

– Missä nyt ollaan, alahan näyttää kartalta. 

Jos oikella kädellä näkyy Korkeakoskentie niin Sirkkalampi on vasemmalla. Joten me ollaan jossain siinä välimaastossa? 

Rastit löytyi. Yksi isompi pummi koettiin, mutta periksi ei annettu. Oli mukava kulkea metsässä ja leikkiä salapoliisia eli suunnistajaa. Vahva suositus, vaikka ei suunnistaa osaisikaan! 

Tiistairastit 30.6., 7.7. ja 14.7. klo 17 alkaen. 

Omatoimirasteilla  kartta löytyi postilaatikosta. Kokenut suunnistajakonkari Ilpo Kinnunen lähti toimittajalle avuksi ja löytämään rastit.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

ÄÄNEKOSKEN KAUPUNKISANOMAT OY
Torikatu 4, 44100 Äänekoski
Ma-to 9–13 • Pe suljettu
Puhelin 040 565 0941

 

TOIMITUStoimitus@aksa.fi
Marjo Steffansson
päätoimittaja 040 841 2945
Riina Nygrén
toimittaja 050 337 0028

MARKKINOINTIilmoitus@aksa.fi
Pirjo Hakkarainen
myyntipäällikkö 040 565 0941
Marjut Kinnunen
myyntineuvottelija 040 730 4234
etunimi@aksa.fi

 

ILMOITUSVALMISTUS JA -AINEISTO
Max Steffansson – ilmoitus@aksa.fi

Tietosuojaseloste »
© Äänekosken Kaupunkisanomat Oy

AD Alfred
Elysium Solutions Oy