”Minä rakastin tätä maata, minä vannoin valani tälle maalle, minun sydämeni oli luja ja periksiantamaton, sillä minä taistelin tämän maan vapaaksi. ” on moni veteraani varmasti lausunut. Näillä sanoilla aloitti Anna-Riitta Pentinpuro puheensa Äänekosken sankarihaudalla.
Pappani ja isäni veli olivat osa tätä suurta historiaa, että maamme raja on omamme. Vuodesta 1917 olemme saaneet ylistää rakasta Isänmaatamme. Se on suurta lahjaa, että saamme asua näin kauniissa, neljän vuodenajan maassa. Kiitos meidän taipumattomille sukupolville itsenäisyyden saavuttamiseksi ja sen pitämiseksi voimassa. On sielukasta sanoa, että maamme on Itsenäinen Suomi. Ylistää sanoin, teoin ja kiitoksin tätä maata, joka turvaa kansalaisten hyvän tahdon, vapauden ja toivon elää turvallista arkea.
Rakkaat itsenäisyyspäivän vieraat, itsemääräämisoikeus, tarkoittaa meille myös sitä eduskuntaa ja maamme hallitusta, johon vaaleilla valitaan maamme keskeisimmät päättäjät neuvottelemaan, arvioimaan ja kunnioittamaan maamme lakien ja säädösten puitteissa tehtävää kansalaisten arjen työtä, onnistumista niin itsen, läheisten, kuin kaukaisempienkin ihmisten parhaaksi. Meillä on käsittämättömän hyvä kansa, siinä erityisesti, että haluamme, että Suomi on vapaa isänmaa.
Haluamme vaalia meille isien ja äitien perinnöksi jättämää kaunista maata, metsien, vaarojen ja järvien Suomea.
Kiitos raivaajaisien, kotien äitien, sotien lottien ja sodassa itsensä uhranneille ja heidän läheisilleen. Kiitos myös niille, jotka raajarikkoina pääsivät sodan jälkeen kotiin, millaista hiljaista kipua ja kuormaa kovia kokeneet saattoivatkaan sisällään kantaa. Hiljaiset kyyneleet kertoivat sotien aiheuttaman kärsimyksen hinnan.
Tänään, 6.12.2025, kun maailmassa on monia levottomuuksia ja sotia. Meillä kaikilla on varmasti sama luja tahto tässä, että saamme säilyttää oman rakkaan isänmaan rauhan ja vapauden. V.A. Koskenniemen sanoittama ja Sibeliuksen säveltämä Finlandia-hymni osoittaa isänmaamme rakkauden ja kansallistunnon, saakoon se edelleen tänä itsenäisyyspäivänä ilahduttaa meitä: Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa, kuin itse taivahan kansi sois.
En voi sanoja löytää, miten monia kertoja suomalaiset ovat pyytäneet maallemme rauhaa ja sen säilymistä. Edelleen tänä päivänä se pyyntö on enemmän kuin ajankohtainen. Puhutaan paljon varautumisesta, puolustuksen lujittamisesta ja varustelusta. Olkoonkin, että meidän maanpuolustuskoulutus ja asevelvollisuuden hyvä ylläpitäminen ovat Suomen selkäranka puolustuksessa. Kuitenkin, meistä ihan jokainen, voi tehdä paljon. Voimme lahjoittaa omastamme yhteiseen hyvään, voimme antaa lahjan sille, joka lahjan tarvitsee, voimme taluttaa sitä, joka taluttajaa kaipaa ja voimme lohduttaa sitä, joka lohdutusta tarvitsee. Paras rauhan tae on yhteiskuntarauha ja sen vaaliminen. On toivottavaa, että Suomessa ei enää liikaa hallitsisi identifioitunut itsensä palvelu ainoastaan, vaan ihmiset saisivat laajemman perspektiivin nähdä oma osasensa osana jotakin suurempaa kokonaisuutta. Osana sen Suomen rakentamista, jossa kaikilla on elinmahdollisuudet ja toimeentulo. Kehittää koulutusta, hoitaa lapsiansa, iloita elämästä ja jakaa omastansa. Yhteneväisyyden, eheyden ja vaurauden rakentaminen on onnistunut lujalla tahdolla ja taidolla aiemmin, olkoon se edelleen henkinen ankkuri toivosta tässä pirstoutuneessa maailmassamme.
Kiitos Äänekosken kunnioitetut veteraanit ja veteraanien läheiset. Sankarihaudan Kätketty Aarre- muistomerkki muistuttaa meitä läheisyydestä. Kiitollisina laskimme seppeleen niistä uhrauksista, joiden varassa Suomi on saanut vapaita vuosia itsenäisenä kansakuntana mennä.
Hyvä tahto, rauha ja rakkaus lujittavat meitä yhtenäisenä kansakuntana, suomalaisina. Olkaamme rohkeasti ylpeitä kansastamme, meistä itsestämme. Kouluttakaamme itseämme työhön, lapsiamme oppiin ja ammattiin ja tehkäämme vapaasti kansakuntaamme vaurastuttavia toimia ja ideoita ja niiden käytännön toteuttamista. Kiitos tammenlehvän perinneyhdistykselle edesmenneiden sukupolvien arvon vaalimisesta Äänekoskella ja muille kansalaisjärjestöille. Puolustusvoimille ja maanpuolustuksen työlle haluamme sanoa vahvan kiitoksen. Kiitos tästä uusia sukupolvia opettavasta työstä!
– Suomen siniristilippu, saakoon liehua salossa vuosisadan ja toisen itsenäisen, vahvan ja henkisesti vauraan kansan merkkinä. Eläköön Maamme vapaus ja 108-vuotias itsenäinen Suomi, lausui Anna Riitta Pentinpuro.
