Suomalaisuus on tapa istua karvat korvilla penkin päässä. Suomalainen vaikenee kahdella kielellä. Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa.
Sanotaan, että suomalainen on juro ja hiljainen. Bussipysäkillä tai hississä ei small talk irtoa. Olemme persoonallinen kansa kaukana pohjoisessa. Kun suurin osa vuodesta on synkkää ja pimeää, ei ihme, että vetää hiljaiseksi. Mitä, puhuiko hän viittä kieltä! Entä oliko hänellä asiaa? Toisaalta tyhjän puhuminen ei ole tarpeen. Sanomme, kun on oikeasti sanottavaa.
Huhtikuun 9. päivä vietetään Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää. Kun 1500-luvulla luotiin vasta pohjaa suomen kirjakielelle, samaan aikaan toisaalla itse Shakespeare kirjoitti näytelmiään. Olihan suomea toki puhuttu ja kansanluonteemme juroutta ja erikoislaatuisuuttakin tutkittu. Jo 1200-luvulla kirjoitettiin nopsaan vihollista pakenevista ja hurjasti hiihtävistä finneistä – ilman Hemohessiä.
Uskonpuhdistuksen aatteiden myötä Agricola ryhtyi kehittämään puhuttua suomea kirjoitetuksi kieleksi. Mallina oli pääsääntöisesti saksan kieli. Ei Agricola eikä myöskään 1800-luvulla suomen kielen tietoista kehittämistä vaatinut sivistyneistö ollut äidinkieleltään suomalaista. Tuo ruotsia puhuva sivistyneistö suomalaisuusaatteen innoittamana vaati, että kansan kieltä on saatava käyttää kaikissa tilanteissa.
Oma kieli on tärkeä osa identiteettiä. Sana onkin maailman vaarallisin ase. Siksi vallanpitäjät suosivat sensuuria, siksi kansoja kielletään käyttämästä äidinkieltään.
Oikeus kieleen ja opetukseen on osa YK:n ihmisoikeuksien julistusta. Lukutaitotyö on ratkaiseva keino kamppailussa maailmanlaajuista epätasa-arvoa, köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan. Kun osaat lukea, ymmärrät oikeutesi mutta myös vastuusi.
Meillä suomalaisilla on oma kieli ja mahdollisuus sitä käyttää. Saamme käydä koulua ja oppia lukemaan. Tuetaan omalta osaltamme sitä, että kaikilla maailman lapsilla olisi sama mahdollisuus.
Kielet ja kulttuurit ovat erilaisia, ja hyvä niin. Mikäpä minä olen sanomaan, kuka tai mikä on toistaan parempi. Joustamalla ihminen selviää aina. Erilaisuus on rikkaus, elinikäinen oppiminen suuri mahdollisuus. Lukeminen kannattaa aina.
Jaana Tani
Äänekosken Lukion rehtori
