”Unelmat eivät aina toteudu. Mutta ei siksi, että ne olisivat liian suuria tai mahdottomia, vaan siksi, että lakkaamme uskomasta niihin. (Martin Luther King, Jr)
Useimmilla meistä on haaveita. Meillä, joilla arkipäivän perusasiat kunnossa, haaveet liittyvät usein työelämään. Valitettavan moni menettää pitkäaikaisen työpaikkansa ja on pakotettu opiskelemaan uuden ammatin. Toisille se on vapaaehtoista, kannustettavaa ja mahdollista nykymuotoisessa aikuisopiskelussa. Motiiveja aikuisopiskeluun on yhtä paljon kuin opiskelijoitakin. Osa haaveilee unelma-ammatistaan, mutta siihen ei nuoruuden talouspaineissa ollut mahdollisuutta. Toinen osa haluaa pientä irtiottoa työstään ja oppia uutta.
Ratkaisujen tekeminen ja uuden ammatin opiskelu ei ole aikuisiällä helppoa. Vakituisesta ja ehkä turvatustakin työpaikasta opintovapaan ottaminen arveluttaa. Näytänkö työnantajan silmissä huonosti motivoituneelta? Kuinka työurani käy? Kuinka työtoverit ja läheiset suhtautuvat? Kuinka tulla taloudellisesti toimeen? Opinko enää uutta?
Itsekin kävin näitä ja monia muita kysymyksiä läpi jäädessäni opintovapaalle puolitoista vuotta sitten. Pitkään mielessä kyti ajatus, että haluaisin tehdä jotain myös käsilläni. Olen aina ihaillut käden taitajien töitä ja miettinyt olisiko minustakin. Aikani kypsyteltyä ajatusta ja perheeni sekä pankin näyttäessä vihreää valoa, oli aika hypätä tuntemattomaan. Tuntemattomaan siinäkin mielessä, että ala jota lähdin opiskelemaan, ei liipannut läheltäkään töitäni.
Opiskelujen käännyttyä loppusuoralle voin sanoa olevani onnellinen. En siitä, että opiskelut loppuvat, vaan siitä, että uskalsin. Opintovapaa on antanut todella paljon. Sen lisäksi, että opin uusia taitoja, olen myös saanut elinikäisiä ystäviä uusista ympyröistä. Ajatusten vaihto erilaisista lähtökohdista tulevien opiskelijoiden kesken on ollut todella antoisaa. Itse opiskelut ovat antaneet paljon ja auttanut ymmärtämään luonnon merkityksen jokapäiväisessä elämässä uudella tavalla. En tiedä, olenko ihmisenä kasvanut, mutta en usko, että ainakaan huonompi ammattiyhdistystoimitsija olen jatkossa.
Toivoa sopii, että nykymuotoinen opintovapaajärjestelmä ja aikuiskoulutusrahaston tuki säilyvät talouden leikkureilta. Tämä olisi ensisijaisen tärkeää niin eläkeiän nostotavoitteissa kuin ihmisten työmarkkinakelpoisuuden säilyttämisenkin kannalta. Puhumattakaan niistä henkisistä pääomista mitä uusien asioiden oppiminen tuo tullessaan. Mikäli mielessänne on uusia haasteita, olkaa rohkeita.
Ai niin. Mikäs minusta sitten valmistuukaan? Minustahan tulee puutarhuri ja perinteisen hirsiveiston taitaja.
JUHO KAUTTO
kirjoittaja on äänekoskelaislähtöinen Paperiliiton palkkasihteeri
