Riittävästi vauhtia riskit halliten”, sanoo ratapyöräilyä tavoitteellisesti harjoitteleva Erno Kivimäki.
Äänekoskelainen kilpamoottoripyöräilijä Erno Kivimäki kaasutteli ja kallisteli muutamassa vuodessa Suomen ratamoottoripyöräilyn kärkeen. Toki vauhtiakin hänelle uudessa lajissa tarvittiin. Tuloksena oli kakkossija tämän vuoden Road Racing Open-sarjassa, joka on rinnakkainen lajin SM-sarjalle. Ajokalustokin on samanlaista ja moni kilpailija ajaa kumpiakin kisoja. Kivimäen ajokkina oli 600 kuutioisten luokassa Yamaha R6, jolla on tarkoitus kilpailla myös ensi kaudella. Sarjojen erona on lähinnä rengastehtaan sponsorointi ja samalla harrastuksen hinta. SM on sidottu rengasmerkkiin, mutta Kivimäen sarjassa voi ajaa millä kumeilla haluaa.
– Se on tällaiselle tavalliselle työssä käyvälle harrastajalle aika tuntuva kustannuskysymys, joten en ole ainakaan vielä haikaillut SM-sarjan kisoihin. Ammatiltaan Kivimäki on konemyyjä.
Hän kertoo, että rengaskulut ovat tuntuvat avoimessakin sarjassa ja kiittelee sponsoreitaan, jotka tekevät kisaamisen mahdolliseksi. Joukko paikallisia yrittäjiä ja moottoripyöräilyn faneja on ottanut tukemisen asiakseen. Myös vanhemmat ja ystävät saavat ison kiitoksen vuosien kannustuksesta ja tuesta.
Kivimäki edustaa Äänekosken Moottorikerhoa, joten kotikaupunkikin saa mainetta kisapaikan kuulutuksissa. Hän on haistellut bensankäryä pikkupojasta asti, rassannut ensin mopoja ja sitten isompia pyöriä. Nyt ikävuosia on 27 ja kiinnostusta jatkoon riittää.
– Tämä on minulle niin uusi juttu, että innostaa kovasti jatkaa. Lähdin mukaan pari vuotta sitten melko lailla sattumalta, kun toimin kaverin mekaanikkona Road Racing kisoissa. Oli sovittu, että saan pyörää lainaan yhteen kisaan ja pitihän sitä kokeilla. Sijoitus oli yllättäen kakkonen. Siitä se lähti ja ostin oman pyörän.
Aivan kylmiltään ei Kivimäki yli 100 hevosvoimaisen ja rapiat 250 kilometrin tuntinopeuteen yltävän ratapyörän sarviin tarttunut. Kilpaa ajaminen alkoi jo mopolla ja jatkui motocrossi- ja jääradoilla. Tallissa on edelleen pyörät molempiin lajeihin ja tarkoitus on myös kilpailla.
– Talvet ovat vain olleet viime vuosina sellaisia, ettei jääratoja ole juurikaan aurattu.
Kivamäki arvio, että vuosien ajoharrastus maastossa ja jäällä on auttanut pärjäämään myös radalla.
– Nehän ovat kumpikin melkoisia taitolajeja, joissa pyörää on hallittava monipuolisesti ja kisasilmäkin on ehtinyt jo tähän ikään kehittyä. Sitä malttaa peesata ja lukea tilanteita, Kivimäki tuumailee hyväntuulisena.
Mekaanikkona hän varustaa ja sovittaa ratapyöränsä hallintalaitteet sopiviksi itse.
– Tämä on tehdaspyörä eikä sitä juurikaan saa virittää, mutta itselle sopivaksi sen voi varustaa ja mitoittaa hallintalaitteet kohdalleen.
Viime kauden kisoissa sattui myös yksi kaatuminen.
– Ainahan se säikäyttää, jos menee nurin. Ei käynyt onneksi pahemmin ja pyöräkin saatiin oiottua jonkinmoisen kuntoon seuraavan päivän lähtöön. Kummasti sitä vaan epäonni unohtuu ja into kasvaa, kun on kypärä päässä uudessa startissa.
Kivimäki pohdiskelee, että menestyksen perusteet ovat hyvinkin perinteiset, jos vain ajokalusto antaa siihen mahdollisuuden.
– Kun vauhtia on riittävästi ja hallitsee riskit, niin eiköhän sitä silloin pärjää, hän tuumailee myhäillen.
