Ville-Veikko Liekkinen on esikoiskirjailija. Hän sanoo, että tuntuu hullulta ja hienolta yhtä aikaa. Nyt hänellä on käsissään uusi kustannussopimus pienoisromaanille.
Kirjailija -titteli kuulostaa vielä vieraalta, vaikka kustantajan kannustavat sanat kaikuvat korvissa.
– ”Onneksi olkoon, sinä olet nyt kirjailija.” Tuntuu kuitenkin siltä, että eihän se voi pitää paikkaansa. Ehkä kirjallinen teokseni täyttää kirjailijan määritelmän, mutta sitä pitää vielä maistella suussa, Ville-Veikko Liekkinen naurahtaa.
Liekkinen tunnetaan kaupungissamme musiikintekijänä. Viime vuosina on syntynyt lyriikoita, mutta nyt on kädessä uunituore, 150 sivuinen teos, joka kantaa nimeä Ilotin joka pitää sisällään viisi novellia.
– Parikymmentä vuotta sitten, lasten ollessa pieniä, tykkäsin kirjoitella satuja. Se jäi, kun laululyriikat muuttuivat kotimaiselle kielelle. Tykkään kirjoittamisesta, olenhan tehnyt sitä jo vuosia, vaikka formaatti on ollut välillä eri.
Heinäkuussa 2021 alkoivat sanat pulputa tietokoneen näytölle muuttuen novelleiksi.
– Pläräsin vanhoja tekstejäni ja mieli tuli haikeaksi. Ensimmäisen novellin syntytarinaa en muista, mutta sen muistan kuinka annoin aiheen muhia päässäni aikansa ennen kuina istuin alas kirjottamaan. Kun sain pään auki, alkoi tarinoita tulla lisää.
Luovuus kukkii metsässä, auton ratissa ja lenkillä.
– Kirjoittaminen vie mennessään ja voin sanoa jopa hullaantuneeni siihen.
Ilotin on novellista ensimmäinen ja se on myös kirjan nimi. Huumorin, fantasian ja kauhunkin sävyttämissä tarinoissa keksitään laite, joka palauttaa unohtuneen ilon.
– Ilotin on laite, joka tuottaa napin painalluksella äärimmäistä iloa ihmisille, Liekkinen paljastaa.
Tarinat vievät mennessään ja Liekkinen sanoo istuvansa vain kyydissä.
– Siinä sitä sitten kattelee, mihinkä tarina vie tai päättyy. Disneyn kaltaisista onnellisista lopuista en niin piittaa, vaikka kivojahan sen ovat. Ehkä mun tarinat ovat enemmän sellaisia sen pituinen se -tarinoita. Tykkään, että tarinan loppu kunnioittaa henkilöhahmoja ja tarinaa joka ohjautuu loppuun saakka.
Kustannussoimus oli huikea juttu, mutta kun Liekkinen vastaanotti kirjalaatikon postista, jää tunne unohtumattomaksi ja isoksi tapahtumaksi elämässä.
– Kun uskomattoman iso haave on toteutunut ja muuttunut lihaksi, on se hurjan hieno tunne. Vaikka osaan tarinat ulkoa, ei mun pitänyt lukea kirjaa, mutta toisin kävi: istuin illan tuolissa jalkalampun alla ja luin kirjani varsin onnellisena miehenä. Kyllä näistä novelleista tekijänsä tunnistaa, Liekkinen naurahtaa.
17.3. vietetään Willessä kirjajulkkareita. Samalla juhlitaan levyjulkkareita.
– Albumi julkaistaan digitaalisesssa muodossa ja kantaa nimeä Hukka. Levy on syntynyt käsi kädessä kirjan kanssa, ja huomaan, että tällä kertaa biisit eivät olekaan niin tarinvetoisia kuin yleensä. Tarinat meni kirjaan ja levy on enemmänkin kurkkimista itsensä sisään, Liekkinen sanoo.
Liekkinen päästi äskettäin käsistään 70-sivuisen pienoisromaanin. Ja heti tämän haastattelun jälkeen hän sai vastaanottoaa ilouutisia.
– Sain kustannussopimuksen pienoisromaanille, joka kantaa nimeä Muistolehto. Päässäni on viiden novellin lähtökohdat, joten kirjoittaminen jatkuu, Ville-Veikko Liekkinen naurahtaa.
17.3. Kirja- ja levyjulkkarit Willessä
