Näytelmän tekeminen on mielenkiintoinen matka paperilta parrasvaloihin. ÄKS selvitti mitä tekijöiden mielissä liikkuu ennen kuin esirippu ensikerran nousee.
Äänekosken Teatterin uusin näytelmä Teillä ei ollut nimiä on itsenäinen jatko-osa suositulle Aina joku eksyy -näytelmälle. Ajassa ja paikassa seikkailevat hahmot tuovat lavalle huumoria, perhe-elämän kiemuroita ja välillä erittäin rajujakin kokemuksia.
KAKSI KUUKAUTTA ennen ensi-iltaa näytelmä on vielä hyvin levällään. Ja niin kuuluukin olla.
– Siinä vaiheessa työstetään sisältöä ja kohtausten pohjia. On tärkeää, että näyttelijällä on kasassa joku pienikin ajatus siitä mitä tekee, mihin menee ja miksi. Sen päälle on sitten hyvä rakentaa, kertoo ohjaaja Kirsi Sulonen.
– Tarinan kulku ja kokonaisuus on vielä ihan hukassa. Ei oikein tiedä kuka on ja missä on. Käsikirjoituksen kanniskelusta oltiin kyllä jo siinä vaiheessa päästy eroon, kuiskaaja Leena Hyttisen suoman avun turvin, näyttelijä Taina Myyryläinen valaisee.
KAKSI VIIKKOA ennen ensi-iltaa alkaa kokonaisuus jo hahmottua.
–Silloin alkaa tulla ensimmäisiä kylmiä väreitä ja vähän jo tippaa linssiin. Osa tietenkin on näytelmää itseään, mutta osa on kyllä sitä suunnatonta ylpeyttä näyttelijöitä kohtaan, Sulonen kertoo.
Näyttelijät ovat saaneet ylleen roolivaatteet, ympärille rakentuu kulissit ja valo-ja äänitekniikkakin alkaa olla kasassa.
–Tässä vaiheessa tehdään töitä ilmaisun syventämiseksi ja väkevöittämiseksi. Toisaalta alkaa jo kaivata yleisöä, mutta toisaalta on helpottunut, että vielä on hetki aikaa viilata, Myyryläinen tuumii.
KAKSI PÄIVÄÄ hoohetkeen, ja ohjaaja alkaa jo päästää irti. Näytelmä on siirtynyt hyvin paljon näyttelijöille, eikä kaikki enää ole ohjaajan sanan takana. Näyttelijät alkavat jännittää.
– Vaikka en yleensä jännitäkään, niin kyllä pieni jännitys kuuluu asiaan. Ei tästä pääse eroon, tämä tulee jo uniinkin! näyttelijä Antti Laitila nauraa.
– Näytelmälle ei oikeastaan voi tehdä enää mitään. Ehkä juuri siksi voi päästää irti, kun kokee että tästä tuli juuri meidän näköinen ja sellainen mihin tämä porukka tässä ajassa pystyi. Eli timanttinen. Ja tämä olo on aina. Toistaalta jännittää mitä muut sanoo, tajuaako tätä kukaan muu ja löytääkö yleisö tämän jutun, Sulonen kertoo.
KAKSI TUNTIA ennen ensimmäisiä repliikkejä näyttelijät kulkevat paikasta toiseen ja etsivät rekvisiittaa, tekevät ehkä meikkiä ja pukeutuvat ensimmäistä kohtaustaan varten. Myös ensimmäiset repliikit pyörivät mielessä.
– Eniten jännittää, että muistaako vuorosanat. Kuljen ympäriinsä ja varmistan, että onhan kaikki tavarat tallessa ja oikeilla paikoillaan. Porukassa on hyvä tsemppi päällä, mutta pää on varmaan aika harvinaisen tyhjä, näyttelijä Noora Rautiainen nauraa.
–Itse sitä vaan jännittää, että jos nyt menee vikaan, niin en voikaan enää keskeyttääkään. Ensi-ilta ei ehkä ole ihan briljanttia kaikessa tarkkuudessaan, mutta se kyllä korvataan vilpittömällä ilolla ja meiningillä, Sulonen tuumii.
KAKSI MINUUTTIA ennen esityksen alkua yleisö on jo paikallaan. Mattimyöhäsille etsitään hajapaikkoja, ja yliesö kaivaa jo valmiiksi esiin nessu-paketit. Kulisseissa on hiljaista.
– Kun yleisö on jo paikallaan niin on jo helpottunut olo. Minä lähinnä mietin, että mitä minä sanon, kun on tapana ollut toivottaa yleisö tervetulleeksi, Sulonen kuvailee.
– Yleisöstä käy jo pieni supina ja kuhina. Paniikki alkaa olla jo ohi ja yrittää vaan keskittyä siihen esitykseen, näyttelijä Maria Kymäläinen kertoo.
VIIMEISILLÄ SEKUNNEILLA iskee monesti vielä pakokauhu.
– Seistään jäykkänä eikä edes hengitetä. Mutta sitten kun esitys lähtee käyntiin, niin heti helpottaa. Ja siitä se matka oikeastaan vasta alkaa, Sulonen sanoo.
Äänekosken Teatteri: Teillä ei ollut nimiä
ensi-ilta 20. helmikuuta kello 19.00
