Perjantaina vietettiin Äänekoskenkin kouluilla Kodin ja Koulun Päivää kun opettajat, vanhemmat ja oppilaat viettävät yhdessä laatuaikaa. Monelle vanhemmalle päivä oli jännittävä, kun pääsi mukaan esimerkiksi vitosluokkalaisten fysiikan tunnille. Nähtiinpä erään isän hyppivän innokkaana välitunnilla naruakin ja tekevän pihlajanlehdestä taidetta. Näin ainakin Keskuskoululla tapahtui.
Jännä päivä myös Honkolan koululla jossa vietettiin teemapäivää teemalla hevonen. Ala-Keiteleen Hevosystävän seura ry vastasi koulupäivän kulusta opettajien ja vanhempien kanssa. Innokkuutta teemaan lisäsi se, että ainakin kaksi opettajista tunnustautui varsinaiseksi heppahöperöksi. Paikalla oli vanhempien lisäksi hevosia ja niiden tarvitsemia välineitä sekä oheismateriaalia.
Koulun pihalla ja jumppsalissa oli seitsemän erilaista pistettä, joihinka jokainen luokka pääsi opettajansa johdolla tutustumaan. Varustepiste oli jumppasalissa jossa oli kaikenmaailman päitsiä ja suitsia, ravikärryt, länkiä ja loimia, satuloita ja sukia sekä upeita kouluratsastuspukuja lisukkeineen. Tavaroihin sai koskea, niitä sai ihastella läheltä ja kokeilla kuinka painavat länget ovat ja kuinka kevyt on ravihevosen vetämä kärry.
– Loimi on hevosen kylpytakki, kertoi yksi oppilas silmät tähtenä.
Kengityspiste kiinnosti. Hevonen on varsinainen Imelda, sillä niin paljon on erilaisia kenkiä tarjolla.
– Hevosenkenkä tuo onnea kun sen ripustaa sakarat ylöspäin oven yläpuolelle.
Ai jaa. Uutta tietoa tuokin. Eipä mennyt kuin hetki kun kaikki kengät oli käännetty onnea tuottavaan asentoon.
– Nyt meille tulee onnea, ja se tarkoittaa sitä, että kokeita on tosi vähän, Hyytiäisen Jounin kutosluokan oppilaat hihkuvat. Hevosenkenkäpisteessä pääsi kurkistamaan myös hevoskuljetusautoon ja -kärryyn.
Esiteltiin hevosrotuja ja värejä. Ruskea hevonen onkin yllättäen punarautias, uutta tietoa hevosista tietämättömälle.
Heppoihin sai koskea. Pääoven edessä shetlanninponit, tämä punarautias Leevi ja mustanpuhuva Kessu saivat huomiota osakseen ja nauttivat täysihoidosta täysin palkein. Oppilaat syöttivät heinää ihan kädestä pitäen ja jotkut rohkeat tarttuivat kaviokoukkuun ja rapsuttivat tierat kavioista pois.
– Kaikki hevosmiehet tekee tällä tavalla kertoi tieranrapsuttaja ja nosteli varmoin ottein hevosen jalkoja ja kuopi kakkakokkareita koukulla kavioista pois.
Tinker nimeltään Kille oli kovassa huudossa kun kaikki koulun yli sata oppilasta pääsi Killen vetämien kärryjen kyytiin. Tinker on irlantilainen hevosrotu joka oli alun perin romanien ajo- ja ratsuhevonen, josta on hauskan ulkonäkönsä vuoksi tullut yleisemminkin suosittu rotu. Ja hauskan näköinen Kille olikin. Komeat jalat, pitkä häntä ja muhkea harja, jota oli mukava letittää.
Mitä hevonen syö saadakseen hevosvoimaa? Lihansyöjä se ei ainakaan ole, vai?
– Kauraa, porkkanoita ja omenia. Ja kivennäistä, oppilaat huutavat kuorossa.
Ai jaa. Mistä semmosta kivennäistä saa?
– Höh, rehusta tietenkin, ennättivät opettaja Johanna Häyrisen eput huikkaamaan ennen kuin tuli kiire Killen kyytiin.
Ja semmoset terveiset vielä tähän loppuun, että jos jollakulla on ylimääräinen tinker, niin sen voi toimittaa opettaja Häyrisen kotiin.
Kodin ja Koulun Päivässä tärkeintä on vahvistaa kodin ja koulun yhteistyötä ja kaikkien aikuisten läsnäoloa lapsen arjessa ja elämässä. Tavallinen ja pienikin riittää. Uutta saa keksiä, aikaisempia onnistumisia voi vaalia ja jalostaa, kerrotaan Kodin ja Koulun Päivän verkkosivuilla. Honkolan koululla päivän tarkoitus toteutui ihan varmasti.
