Tärppi tietokisojen ystäville: milloin Äänekosken Huima on pelannut jalkapallon sarjapelin ulkomailla? Ainakin kesäkuussa 1982 – tasan 40 vuotta sitten – kun joukkueen bussi ei pysähtynytkään Tornioon vaan jatkoi matkaa Haaparantaan. Kakkosdivarin pohjoislohkon kärkipaikkaa havitellut Huima johti peliä jo 0–2, mutta kotijoukkue kiri lopulta tasoihin.
- Ottelu 7/22
- Sunnuntai 6. kesäkuuta 1982
- Haaparannan Gränsvallen
- ToPV-Huima 2-2 (0-2)
- Maalit: 15. Hannu Kovanen 0-1, 40. Kari Hilpinen 0-2, 78. Juha Väistö 1-2, 90. Jorma Ukkola 2-2.
- Päätuomari: Mauri Lintunen
- Katsojamäärä: 169
- Sarjasijoitus pelin jälkeen: 3. (edellisen pelin jälkeen 3.)
Huima sai matkata kauden neljänteen vieraspeliin naapurimaahan Ruotsiin, sillä Tornion Pallo-Veikot pelasi kotiottelunsa Haaparannan Gränsvallenilla, tämän pelin hiekalla. Ajankohta osui hyvin, sillä 6. kesäkuuta on Ruotsin kansallispäivä.
Huima ei häkeltynyt tilanteesta, vaan ”esitti torniolais-haaparantalaisyleisölle mukavaa, joutuisaa ja teknillistä peliä”, kuten Pohjolan Sanomat raportissaan luonnehti. Lehden mukaan varsinkin hienosti noussut vasen laitapuolustaja Matti Kautto aiheutti jatkuvasti isännille päänvaivaa.
Avausmaalin teki Hannu Kovanen kovasta hässäkästä, joka syntyi ToPV:n puolustajan palautettua pallon maalivahdille liian hiljaa. Toinen maali sen sijaan oli Huimalta näyttävää yhden kosketuksen peliä, jolla pallo saatiin Kari Hilpiselle, joka ei päällään erehtynyt.
Keskisuomalaisen selostuksessa Huiman maalintekijöiksi mainittiin tosin Tero ja Kai Melasniemi (!).
HUIMA EI KUITENKAAN saanut pidettyä jo turvalliselta tuntunutta johtoasemaansa. ToPV teki toisella jaksolla kaksi maalia, kumpikin syntyi Jorma ”Kenna” Kurttion oivallisten kulmapotkujen jälkeen.
Mikä kitkerintä, tasoitusmaalin syntyessä kellossa oli jo 90 minuuttia täynnä. Peli jatkui maalin jälkeen vain noin 20 sekuntia.
– Huima oli pelillisesti paras tähän asti täällä nähdyistä joukkueista, erittäin liikkuva ja teknillinen joukkue, jonka heikkous näytti olevan pallon pois saaminen omalta maaliaukolta. Varsinkin ilmassa annetut keskitykset ja kulmapotkut olivat myrkkyä suhteellisen pienikokoiselle puolustukselle, Keskisuomalaiselle peliselostuksen tehnyt paikallinen avustaja kirjoitti.
Kehuja avustajalta saivat ”keskikentän teknillinen” Leevi Wacklin ja Kurttiota puolustanut Seppo Rahkonen.
Sarjataulukossa Huima nousi jo tasapisteisiin kahden kärkijoukkueen LappBK:n ja Lapuan Virkiän kanssa, mutta maaliero oli yhden osuman verran huonompi.
HUIMAN MENESTYS alkoi tässä vaiheessa herättää huomiota myös Keskisuomalaisen urheilutoimituksessa Jyväskylässä. Toimittaja Timo Nieminen kehui kolumnissaan Huimaa ”maakunnan valopilkuksi” – osin siksi, että ykkösdivisioonassa pelanneen JyP-77:n alkukausi oli sujunut varsin mollivoittoisesti.
Niemisen mukaan Huiman valmentaja Reijo Rantanen on ”tartuttanut pelaajiinsa jonkinlaisella poppakonstilla hyppysellisen omastta kokemuksestaan”.
– Huima pelaa yksinkertaista ja selkeää jalkapalloa. Rantanen ei ole halunnut vaatia pelaajiltaan liikaa. Joukkue liikkuu voimakkaasti ja hyökkää nuoruuden innolla sekä Rantasen antamilla täysillä vapauksilla ilmaista itseään, Nieminen kirjoitti.
TOPV LUOPUI pian jalkapalloilusta ja keskittyi jääpalloon, jossa se oli Suomen ylivoimainen ykkönen vuosituhannen vaihteessa: kuusi SM-kultaa ja kuusi hopeaa vuosina 1996–2008.
Sittemmin ToPV pelasi jääpalloa Ruotsin sarjoissa samaisella Gränsvallenilla ylikansallisen Haparanda-Tornio Bandyn nimissä – kunnes jätti bandyllekin hyvästit.
Nykyinen menestyslaji on futsal. Viime kaudella ToPV sijoittui F-liigassa yhdeksänneksi.
Artikkeli on osa ÄKSän juttusarjaa Huiman historiallisesta kesästä 1982. Huima-futiksen 80-lukua voi muistella myös tässä Facebook-ryhmässä.
Lue lisää: Kun Repe tuli, kaikki muuttui – juttusarja Huima-futiksen 1980-luvusta alkaa