Kakkosdivarikesän 1982 toinen kotipeli toi toisen kotivoiton, kun vastaan tuli Kajaanin Palloilijat. Vääntö oli tiukka – ja yhden pelaajan osalta kohtalokas.
- Ottelu 4/22
- Sunnuntai 16. toukokuuta 1982
- Äänekosken keskuskenttä
- Huima-KaPa 3-2 (2-1)
- Maalit: 19. Kari Hilpinen 1-0, 26. Matti Mähönen 1-1, 45. Matti Makkonen 2-1, 53. Tero Melasalmi 3-1, 63. Matti Mähönen 3-2.
- Päätuomari: Esko Partanen
- Katsojamäärä: 444
- Sarjasijoitus pelin jälkeen: 4. (edellisen pelin jälkeen 7.)
Paikalle tulleiden 444 katsojan ei tarvinnut katua lipun lunastamista, sillä tarjolla oli vauhdikas ja kiihkeä ottelu – ja Huiman toinen voitto II-divisioonakaudella. Kajaanin Palloilijoiden irlantilaisvahvistus Pat Walker säikäytteli kotiyleisöä yrityksillään ottelun alussa, mutta avausmaalin teki Huima.
Sisä-Suomen Lehden mukaan Matti Kautto antoi maalille keskityksen, jonka maalivahti torjui, ja sen jälkeen Kari Hilpinen puski paluu pallon verkkoon. Keskisuomalaisen mukaan Antti-Pekka Nikula syötti Hannu Kovaselle, joka jatkoi keskelle Hilpiselle, jolla oli ”helppo työ ohjata pallo maaliin”.
KaPa tasoitti, kun myöhemmin maajoukkueessakin pelannut Ari Heikkinen antoi nappisyötön Matti Mähöselle maalin eteen. Matti Makkonen kavensi ennen taukoa.
Toisen jakson alku oli Huimalle vaikea, mutta Tero Melasalmi pääsi jatkamaan maalivahti Jari Lampisen pitkän avauspotkun maaliin. KaPan kavennus meni Lampisen piikkiin, sillä hän luuli Mähösen löysän roikkupallon menevän maalin yli, mutta Lampisen ihmetellessä se putosikin maaliin.
Äänekoski jäi Huttusen mieleen
Voitto oli Huimalle tärkeä, mutta ottelu oli iso käännekohta KaPan Jorma Huttusen pitkällä peliuralla. Hänen polvestaan katkesi eturistiside, ja peliura oli käytännössä paketissa.
– Pelasin Äänekoskella urani ensimmäisen ja viimeisen ottelun edustusjoukkueessa, Huttunen yllättää.
Vuonna 1971 hän oli 18-vuotiaana keltanokkana kokoonpanossa, kun KaPa kävi Huiman vieraana silloisessa Suomi-sarjassa. KaPa voitti ottelun, mutta Huttusen peli ei sujunut.
– Jännitin aivan hirveästi, eikä omasta pelistä tullut mitään. Valmentaja pisti minut kuitenkin avaukseen seuraavassakin, ja siitä se ura lähti.
Hän pääsi KaPan riveissä pelaamaan I divisioonaa kausilla 1974 ja 1975. Jälkimmäisellä rinkiin oli noussut jo 15-vuotias maalivahtilupaus Olli Huttunen (ei sukua).
Toukokuussa 1982 Huttunen loukkaantui pääpallotilanteessa. Pahaa kontaktia ei ollut, mutta polvi vääntyi kun Huttunen kaatui.
-Kenttä oli muistaakseni vähän märkä, ja päätin ottaa peliin vaihtonastakengät. Ne jäivät kentän pintaan kiinni, ja polvi vääntyi.
Huima-pelissä loukkaantunut Huttunen KaPan joukkuekuvassa toinen vasemmalta ylärivissä. Muista joukkueen jäsenistä mainittakoon Jukka Tiitinen (ylärivissä 1. oikealta), Patrik Walker (keskirivi 2.oikealta) ja Ari Heikkinen (keskirivi 4. vasemmalta).
Polvi ei tullut enää kuntoon
Paluumatka Kajaaniin oli tuskallinen turvonneen polven kanssa. Päivystävä lääkäri ei voinut tehdä sille mitään, mutta polvi operoitiin heti tiistaina.
– Pat Walker sanoi pelin jälkeen, että ”it’s only two weeks”. Kun joukkue tuli minua katsomaan, heitin Patille, että ”it’s 2 or 3 months”! Hän oli kiva kaveri, lähti sitten Ruotsiin, Huttunen sanoo Gillinghamin entisestä liigapelaajasta.
Ortopedi sanoi Huttuselle, että tuolla polvella ei enää pelata jalkapalloa. Toinen ortopedi sanoi kuitenkin, että ei muuta kuin syksyllä taas kentälle.
– Uskoin tietenkin tätä jälkimmäistä, ja se oli virhe, Huttunen sanoo. Hän ei enää pystynyt täysillä pelaamaan, joten hän laskee Äänekosken-ottelun tavallaan uransa päätökseksi.
Huima ja KaPa taistelivat noususta rinta rinnan koko kesän 1982.
– Huima nousi, mutta me hävisimme karsinnoissa HPS:lle. Nousimme sitten seuraavana kesänä. Nyt minulla on tekonivel kummassakin polvessa, mutta kyllä jalkapallosta jäi hienoja muistoja ja paljon ystäviä, viestii Huttunen terveisensä Äänekoskelle.
Artikkeli on osa ÄKSän juttusarjaa Huiman historiallisesta kesästä 1982. Huima-futiksen 80-lukua voi muistella myös tässä Facebook-ryhmässä.
