Äänekosken Huiman futismiehet pelasivat viimeksi valtakunnan viidenneksi korkeimmalla sarjatasolla 37 vuotta sitten, vuonna 1977. Ensi kaudella jos ihmeitä ei tapahdu, Huima pelaa taas maakunnan alasarjassa eli nykyisessä Nelosessa.
Kolmosen Itä- ja Keski-Suomen lohkon heittopussiksi joutunut Huima voi vielä säilyttää sarjapaikkansa – teoriassa. Huiman olisi voitettava kaikki kolme viimeistä otteluaan, ja sarjataulukon toiseksi viimeisenä olevan JoPSin pitäisi hävitä samalla kaikki pelinsä.
JoPS voi pelinsä hävitäkin, mutta edes Huimassakaan kukaan ei usko kolmeen voittoon. Muistettakoon, ettei Matti Kauton valmentama joukkue ole voittanut koko kaudella yhtään peliä. Kun mukaan otetaan viime kausi, on Huiman voitottomien sarjapelien putkella mittaa jo 33 ottelua.
Kauton mielipide Huiman tulevaisuudesta onkin selvä.
– On parempi lähteä hakemaan vauhtia nelosesta, Kautto linjaa.
JALKAPALLOJAOSTON tavoitteena on jatkaa joukkueen rakentamista omien junnujen varaan. Vuosikausia Huima eli paljolti naapuriavun turvin, mutta tämä toimintatapa ei Kautolle maistu.
– Olisihan joukkuetta voinut vahvistaa nytkin kesken kauden, mutta haluan, että palaamme juurille ja kasvatamme äänekoskelaisia pelaajia. Tilanne on vähän sama kuin Huiman miesten korisjoukkueella.
Viimeiset kuusi kautta Huima on kisannut Kolmosessa, ja putoaminen on ollut lähellä viime vuosina aiemminkin. Status Kolmosen ryhmänä on kuitenkin aina säilynyt, kiitos kauden jälkeisen kabinettipelin. Siis sen, että muut joukkueet ovat luopuneet sarjapaikastaan.
Voi olla, että tälläkin kertaa Huimalle tarjotaan Kolmosen paikkaa kauden jälkeen. Kautto ei siihen haluaisi tarttua.
– Pelataan ensi kausi siellä, mihin taso osoittaa.
Kautto korostaa, ettei tämän kauden räpellys tullut yllätyksenä.
– Tiesimme, että on lottovoitto, jos pysymme sarjassa. Emme ole tuijottaneet sarjataulukkoa vaan tehneet pohjaa tuleville vuosille.
Väläyksiä hyvästäkin on nähty – ja pallokin on ollut omilla. Kuvassa kuljetustehtävissä Jussi Hirvensalo, taustalla Oula Paattakainen ja sivurajan väärällä puolella Roope Mikkonen. Arkistokuva.
VIIME viikonloppuna Huima kärsi kauden 14:nnen tappionsa Joensuussa Riverballille. 4–1 (2–1) päättyneessä pelissä Huiman ainokaisen teki Tomi Hyppönen.
Positiivista pelissä oli nuorten onnistuminen. Hyppönen on 18-vuotias, maalin syöttänyt Eetu Korhonen vasta 16. Keskikentällä sarjadebyyttinsä teki vasta 15-vuotias Roni Heinonen. Lisäksi Perttu Huntus, 18, esiintyi ensi kertaa aikuisurallaan topparina.
Huiman kohtalo sarjataulukon kannalta voi sinetöityä jo perjantaina, kun joensuulainen JoPS isännöi SC Riverballia. On siis mahdollista, ettei Huiman seuraavassa ottelussa sunnuntaina ole enää panosta. Huima kohtaa kotonaan Jyväskylän Seudun Palloseuran kello 18 Liikuntapuistossa.
– Loppuun saakka tietysti taistelemme. Jos saamme parhaan permanenttimme kasaan, niin kykenemme taistelemaan voitosta jokaista joukkuetta vastaan.
Yksi ongelma onkin ollut pelaajien raju vaihtuvuus ottelusta toiseen. Mutta myös kokemuksen, kovuuden ja taidon puute.
– Väläyksittäin peli on ollut hyvääkin, mutta omia virheitä on tullut liikaa, Kautto summaa.
– Kun tulokset ovat tällaisia, niin valmentajan pitää kyseenalaistaa oma toimintansa. Mutta taustajoukotkin myöntävät sen, että materiaali ei riitä parempaan. Aikamoinen Taika-Jim pitäisi olla, että saisi tämän joukkueen menestymään paremmin.
OTETAANPA pikakelaus 70-luvun puoliväliin, kun parikymppinen Kautto itse siirtyi Urhosta Huimaan. Nuorten miesten joukkue nousi III divisioonaan, vuonna 1982 kakkosdivariin ja heti 1983 ykkösdivariin.
Tuo Huima-futiksen historiallinen menestysjakso valtakunnan toiseksi korkeimmalla tasolla kesti viisi vuotta, minkä jälkeen keltapaitojen paikka on ollut aina Kakkosessa tai Kolmosessa.
– Kun tulin Huimaan, tilanne oli samankaltainen kuin nyt, Kautto muistaa.
Samankaltaista nousua huipulle voi toki nytkin toivoa. Pelkkä toivominen ei tosin riitä.
TERHO VUORINEN
Sarjataulukko näyttää näin ikävältä.
