Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskus) tehtävien järjestäminen on pääosin onnistunut.
Erityisen hyvänä pidetään elinkeinoelämän kilpailukykyyn vaikuttavien yritysten kehittämisen ja TE-palveluiden, sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen tehtäväkokonaisuuksien kokoamista ELY-keskuksista, TE-toimistoista, maakunnan liitoista ja joltain osin myös kunnista ja aluehallintovirastoista maakunnille.
ELY-keskukset pitävät tärkeänä myös alueellisen ympäristöhallinnon tehtävien säilyttämistä kokonaisuutena ja tiiviissä yhteydessä alueelliseen kehittämiseen. Tehtäviä tulisikin koota ELY-keskuksista, AVI:ista ja maakuntien liitoista yhdelle hallinnon tasolle eli maakuntiin ja niiden maakuntavirastoihin varmistaen näin riippumattoman päätöksenteon ja oikeusharkinnan. Tarvittaessa ympäristölupien myöntötehtäviä voidaan koota myös ”yhden luukun periaatteella” samaan organisaatioon esimerkiksi TUKES-tehtävien kanssa.
Ministeri Lauri Tarastin selvityksessään esittämä ympäristötehtävien järjestäminen johtaisi kansalaisten ja asiakkaiden kannalta hankalaan tilanteeseen. Palvelut hajoaisivat kunnilta ja maakuntavirastoilta, aluehallintovirastoilta, keskusvirastoilta ja ministeriöiltä saataviksi.
Ympäristötehtävien jakaminen monelle organisaatiolle aiheuttaa tehtävien tavoitellun kokoamisen ja selkeyttämisen sijaan tehottomuutta ja epäselvien rajapintojen syntymistä. Monet palvelut etääntyvät kansalaisista ja toiminannanharjoittajista.
Liikennetehtävien osalta liikennejärjestelmätyön koordinointi, joukkoliikenne ja yksityisten teiden avustukset tulee siirtää itsehallintoalueille. Loput liikennetehtävät kannattaa koota Liikenneviraston alallisuuteen.
Jos maakuntiin muodostetaan Tarastin ehdotuksen mukaiset maakuntavirastot, valtion aluehallintoviranomaistason säilyttämiselle ei uudessa hallintorakenteessa ole enää tarvetta. Tavoitteena tulee olla asiakkaalle selkeä, läpinäkyvä ja tehokas kunta-maakunta-valtio -hallintorakenne. Alueellista läsnäoloa edellyttävät tehtävät hoidetaan tulevaisuuden kunnissa tai maakunnissa. Valtiolle jäävät laillisuusvalvontatehtävät ja valtion edun valvontatehtävät voidaan hoitaa maakuntavirastoissa ja olemassa olevissa ja kehitettävissä valtion keskusvirastoissa ja laitoksissa tai ministeriöissä. Yleisen edun valvontaa tekisivät toimivaltansa puitteissa muutkin valvontaviranomaiset.
