Jämsä uusista vahvistuksista: ”Tarvittais myös asennetta”

Huima pelasi upporikasta ja rutiköyhää vaihtaessaan joulutauolla kaksi amerikkalaisvahvistustaan uusiin. Kun halpoja pelaajia kauhotaan ”alelaarista”, ei voi varmuudella tietää, mitä saa.

Torstainen 74–98-kotitappioon päättynyt kotipeli sarjakärki Catzia vastaan osoitti, että uusi kaksikko on edellistä – sanottaisiinko vaikkapa potentiaalisempi. Taitoa Donia Naylorilla ja Raegan Moorella on, mutta kysymys kuuluu: miten heidän osaamisensa saataisiin mahdollisimman nopeasti kohentamaan joukkueen peliä.

Catz-pelissä Naylor osoitti jälleen pelisilmäänsä. Tehot olivat sen mukaiset: 18 pistettä ja 14 levypalloa. Mutta oliko Naylorista aitoa hyötyä joukkueelle?

Ei oikein. Kuten valmentaja Mervi Nurmikin sen sanoi pelin jälkeen:

– Naylor ei tiedä yhtään, miten me pelaamme. Hän teki korinsa vaistolla.

Eli kyseessä on taatusti Suomen tasolle mainio yksilöpelaaja. Nyt on Nurmella ja koko joukkueella iso tehtävä ottaa Naylorista hyöty irti.

ENTÄPÄ Moore? Taustat ovat hyvät, taitoa riittää ja harjoituksissakin kuulemma syöttöpeli on kohdillaan. Mutta tosipaikan tullen, pelissä, ei ole vielä nähty oikein mitään.

– Ei me tiedetä, mitä se osaa, Nurmi tiivisti.

Huiman maajoukkuetakamies Anni Jämsä oli myös mietteliäs:

– Sama ketä täällä on. Ne jarruttaa meidän tekemistä. Mutta kaikki mahdollisuudet pitää kokeilla. Riski pitää ottaa.

Jämsä korostaa, että joukkuehenki on korkealla. Valitettavasti pukokopista on pitkä matka parketille.

– Me tarvittais tsemppihenkeä. Uudet pelaajat kun tulee, niin niiltä toivois muutakin kuin pisteitä ja levypalloja. Että tulis myös asennetta.

– Turhauttaa, kun joudutaan jauhamaan samoja juttuja. Koskaan ei vaan tiedä, minkälaisen persoonan sieltä (Amerikasta) saa, Jämsä päätti.

Donia Naylor jää vahvistuksena vielä pahasti Chandra Harrisin selän taa.

HUIMALLA on toki Kenya Robinson. Henkisenä johtajana Robinson jaksaa, jaksaa ja jaksaa. Catziä vastaankin hän väänsi hurjan kaksinkamppailun Chandra Harrisin kanssa. Ja tehot olivat hurjat: 22 pistettä, 12 levypalloa, 7 syöttöä. Toki Harris pisti kampoihin: 25/11.

Catzin toisen puoliskon karkumatkalle Nurmi löysi pätevän selityksen.

– Kokeneet pelaajat tietävät vaihtoehdot. Meillä taas peli meni suinpäin ajamiseksi sisään. Yhteispelistä ei ollut tietoakaan.

Catz-luotsi Mika Haakana nosti esille nyky-Huiman parhaat puolet: nopean hyökkäyksen ja levypallopelin (joka päättyi tällä kertaa tasan 45–45).

– Huima on sarjan paras yläkentälle siirtymisessä, Haakana kehui.

HUIMA ei tehnyt niin kuin ÄKS joulun alla kehotti: kahden epävarman alelaari-pelaajan sijaan hankittaisiin yksi vähän kalliimpi ja varmasti parempi.

Nyt Huimalla on tekemistä kahden vielä aika epäsopivan pelaajan kanssa. Koska molemmat ovat pitkiä, näyttäisi Nurmi nyt peluuttavan entistä vähemmän takamiehiään. Eli mieluummin kentällä neljä isoa ja yksi pieni kuin kolme isoa ja kaksi pientä.

Eihän tässä näin pitänyt käydä! Suurin osa katsojista toivoo varmasti, että kotimaiset takapelaajat (joiden joukossa on kolme omaa kasvattia) saisivat päinvastoin enemmän peliaikaa.

TERHO VUORINEN

Ottelun tilastot tässä.