Suolahden Urhon ja Team LKP:n D2 -ikäiset juniorit ovat toimineet kuluvan kauden ajan yhdistelmäjoukkueena ja harjoitelleet yhdessä Team LKP D1 -joukkueen kanssa. Viime viikonloppuna joukkueet osallistuivat aluesarjojensa loppuotteluihin Pietarsaaressa ja Pedersöressä.
Lauantaina pelattiin 02-syntyneiden turnaus, jossa Team LKP sai ensimmäiseksi vastaansa närpiöläiset Kraft Lionsit. Ottelu päättyi selkein lukemin 7-0 Team LKP:n hyväksi ja joukkue eteni helposti loppuotteluun.
Loppuottelussa Team LKP:tä vastaan asettui Sport Valkoinen Vaasasta. Ottelu kulki tasaisesti ja vastustajan maaliin vastattiin maalilla. Hieman ennen toisen erän loppua Team LKP tasoitti pelilukemaksi 3-3 ja kolmannen erän puolivälissä Team LKP nousi ensimmäisen kerran johtoon. Vaikka Sport pelasi viimeiset minuutit ilman maalivahtia, onnistu Team LKP pitämään johtoasemansa loppuun asti ja varmisti siten itselleen Keskimaan D1 AA aluemestaruuden maalein 4-3.
Sunnuntaina oli vuorossa nuorempien, D2 Team LKP/Urho -yhdistelmäjoukkueen, lopputurnaus. Vaikka osa pelaajista oli pelannut myös lauantain turnauksessa, oli peleistä palauduttu hyvin ja aamun ensimmäinen peli Sport Punaista vastaan voitettiin 11-3.
Loppuottelussa yhdistelmäjoukkue sai vastaansa järjestävän seuran, IFK Lepplaxin vahvan joukkueen. IFK Lepplax johti peliä 2-0, kunnes Team LKP/Urho aloitti tiukan takaa-ajon. Kolmannen erän puolivälissä Team LKP/Urho meni jo johtoon, mutta IFK Lepplax kiri kuitenkin rinnalle ja varsinainen peliaika päättyi tasapeliin 3-3. Kun jatkoeräkään ei tuonut ratkaisua, siirryttiin voittolaukauskilpailuun. Ottelu ratkesi vasta viidennen voittolaukauksen myötä ja tällä kertaa IFK Lepplax vei voiton. Yhdistelmäjoukkue saavutti kakkossijan Keskimaan D2 AA -sarjassa.
Turnausmenestys oli hieno lopetus hyvin menneelle kaudelle. Valmentajat Tuomo Suontamo ja Mikko Kuikka ovat erittäin tyytyväisiä joukkueidensa suorituksiin ja työ Team LKP:n juniorikiekon parissa jatkuu myös ensi kaudella.
Turnaukset katsomosta käsin: kiekkoäidin mietteitä
Turnausmatkalla oli mukana joukko pelaajien vanhempia, isovanhempia ja sisaruksia. Rummun pärinä ja torven töräykset säestivät kaikuvia kannustushuutoja ja katsomossa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Pelaajat nauttivat saamastaan huomiosta ja sunnuntaiaamuna saimmekin ohjeita huutaa ”Ainakin yhtä kovaa kuin eilen”, niin myös teimme.
Äitinä oli hienoa mutta myös sydäntä särkevää seurata pelien jälkeisiä tunnelmia. Kultaa voittaneen joukkueen riemu oli tarttuvaa ja nuoret ottivat kaiken irti voitostaan. Valmentaja vietiin suihkuun ja voittolauluja lauleskeltiin mitalin pureskelun lomassa. Hopealle jäänyt joukkue näytti sitten sen mitalin kääntöpuolen. Jäällä nähtiin kyyneleitä ja turhautumista purettiin hanskoja ja mailoja paiskomalla. Pelaajat eivät pystyneet siinä hetkessä näkemään, miten upeasti he taistelivat ja pelin lopputulos olisi voinut kääntyä kummin päin vain. Onneksi pettymys alkoi haihtumaan nopeasti ja mitalista osattiin lopulta myös iloita. Tosiasia kuitenkin on se, että kaikki eivät voi voittaa ja myös hopeamitali on ansaittu.
Turnausmatka oli kaiken kaikkiaan upea kokemus meille kaikille ja olen valtavan ylpeä näistä osaavista, hyvin käyttäytyvistä nuoristamme!
KUVAT JA TEKSTI ANNIKA PULKKINEN
Edellisenä päivänä kultaa voittaneet Vilma Lehtonen, Pietari Pajarinen ja Aapo Myllyntaus olivat sunnuntaina mukana katsomossa kannustamassa joukkuekavereitaan.
