Kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen vaikuttui Äänekoskella harjoitettavaan vanhustyöhön

Kansanedustaja Aino-Kaisa Pekonen kävi tutustumassa Äänekoskella sijaitsevaan Piilolan palvelukeskukseen ja vaikuttui talon toimintatavoista ja –malleista. Huolissaan hän oli hallituksen kaavailemista hoitajamitoituksista ja yksin asuvien heikkokuntoisten vanhusten tilanteesta. 

Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja, riihimäkeläinen Aino-Kaisa Pekonen osaa katsoa laitosta ammattilaisen silmin. Lähihoitajana toimineena Pekonen tietää, että laitoksissa ja kotipalvelussa työskennellään selkä märkänä, jotta hoitoa tarvitsevat saavat apua, hoivaa ja turvaa kaikkina vuorokauden hetkinä.

– Pidän itseni kartalla tekemällä lähihoitajan työtä eduskunnan ollessa tauoilla. Joululomalla olin mukana Riihimäellä yöpartiossa, ja kiersin yhden yön aikana sovitut 16 paikkaa, ja muutaman hälytyksen päälle. Nostan hattua kaikille tätä raskasta työtä sydämellään tekeville henkilöille, Pekonen sanoo.

Kiertokävely Äänekosken Piilolan palvelukeskuksen Muistolassa, Hoivalassa ja Kuntolassa sai Pekosen välillä haukkomaan henkeään, kun palvelukeskuksen johtaja Kristiina Pikkupeura, vastaava ohjaaja Anne Puukilainen, sairaanhoitajat Ulla Oksanen, Maarit Pulli-Huttunen ja Tiina Tarvainen sekä arjen tuen palvelujohtaja Hannele Koski esittelivät palvelukeskuksessa käyttöön otettua mallia.

– Täällä ei tingitä kodinomaisuudesta, Pekonen huokaa.

Pikkupeura kertoo, että ihmisyys ja inhimillisyys on hoidon ja tekemisen keskiössä.

– Teemme arjen pikkuasioita, leivomme, laulamme, koemme, tuomme kaikille aisteille kokemuksia, niin vuodepaikalle kuin vakavasti muistisairaan päiväänkin. Monta kertaa ne ovat arjen pikku asioita, joita joku voi pitää mitättömänä, mutta todellisuudessa ne ovat todella tärkeitä kokemuksia laitoksessa asuvalle. Esimerkiksi juomme kahvit kukkareunakupeista. Fokus on ihmisessä ei teoriassa, Pikkupeura kertoo.

Tiina Tarvainen aukoo tutun tuoksuisia tuotteita sisältäviä purkkeja. ”Onko tämä neilikkaa?” Kysyy Pekonen.

Tiina Tarvainen esittelee Hoivalassa käyttöönotettua aistien aktivoimista. Hoivalassa tuoksuu eteeriset öljyt, musiikki soi ja sauna lämpiää.

– Täällä voi tunnustella erilaisia struktuureja, saunoa tervan tai koivun tuoksuisessa saunassa (joka muuten lämpenee joka päivä!), maistella ja haistella. Meillä leivotaan, ja jos ei voimavarat riitä pullan pyörittämiseen, niin aina voi maistaa taikinaa. Täällä ollaan eri vuodenaikojen tunnelmissa mahdollisimman kodinomaisesti, Tarvainen esittelee ja Pekonen nuuhkii lasipurkkien sisältöä: maustepippuria, kanelia ja neilikkaa.

PIENIÄ ASIOITA. Henkilöstö kokee, että työssä jaksaminen on lisääntynyt kun työssä saa olla luova. Rutiineita ryhdyttiin muuttamaan vuonna 2013 ja sillä tiellä ollaan.

– Jokunen äänesti jaloillaan, sillä aina löytyy muutosvastarintaa. Nyt jokainen saa tuoda omaa osaamistaan, esimerkiksi käden taitoja peliin jos haluaa. Myös hoitajat kokevat iloa, kun huomaavat onnistumisia, joita voi tarjota asukkaille elämän loppumetreillä, Pikkupeura sanoo.

Pekonen miettii, kuinka monesta Suomen kunnasta löytyy vastaavanlaista ajattelua.

– Tämä on nouseva trendi. Esimerkiksi Leppävirran kunta julistautui ihmisläheiseksi kunnaksi ja teki asennemuutoksen kaikilla kunnan toimialoilla, Hannele Koski tietää.

Prosessi menee eteenpäin ja palvelurakennetta kevennetään. Kotiin vietäviin palveluihin on panostettu. Haasteita aiheuttaa kulttuurimuutoksen hitaus ja asenteiden kääntäminen. Meidän pitää löytää itsestämme se ihmislähtöinen ajattelumalli.

Nyt tarvitaan rohkeita ihmisiä, vaikka vastassa saattaa olla yhteisö joka torppaa ajatukset.

– Kyllä monta kertaa kuulee, että eihän me olla näin ennenkään tehty, Pikkupeura nauraa ja kertoo, kuinka ruokailuissa ja pesuissa on tehty jo monta uutta pientä muutosta joita voisi jopa mullistukseksi kutsua.

Alan koulutuksessa opitaan hyvää perushoitoa, sitä ei ole kiistäminen.

– Meillä on tiivis yhteistyö oppilaitoksiin ja käymme keskustelua siitä, että koulutus ei vastaa meidän tarpeeseen, vaan me tarvitsemme jotain muuta mitä he tuottaa. Yhteistyö on saatu hyvin käyntiin, Koski kertoo.

Sairaanhoitaja Ulla Oksanen kertoo kuinka medikalisaation hallittu purkaminen parantaa muistisairaan elämää. Pekonen ja Eila Tiainen ovat tarkasti kuulolla.

HAASTEITA PIISAA. Henkilökuntavajetta on kotiin vietävissä palveluissa. Äänekoskella ikäännytään enemmän kuin muualla, joten tukipalvelut ja palveluasumiset ovat nyt painopisteenä.

– Kotipalveluun on lisätty henkilökuntaa, yöpartio toimii koko kunnan alueella. Tämä on iso kokonaisuus, jota myös kaupungin työllisyysyksikön toiminta tukee. Meillä on hyvä suunta, kaupunginhallituksen jäsen Sirpa Martins sanoo.

Kolmas sektori voi toimia osa ratkaisuna lisäkäsiin ja avustaviin toimiin, juttuseuraksi ja avuksi ulkona käydessä, ruokailuun ja pyykinlajitteluun.

– Työllistäminen on tehty vaikeaksi. Sen sijaan, että pääsisi merkityksellisiin töihin työtöntä syyllistetään. Lainsäädäntö on vaikeutunut ja kuntien työllistäminen tehdään entistä vaikeammaksi. Tahtotila Äänekoskella on, että työllistetään, saa nähdä kuinka valtio tahtoon vastaa.

Myös Äänekoskella ollaan huolestuneita työn laadun huononemisesta, jos hoitajamitoitus muuttuu hallitusen kaavailun mukaiseksi. Hallitus haluaa vähentää hoitajien määrää vanhusta kohden. Vähennys näkyy vääjäämättä työntekijöiden uupumuksena ja työn laadun heikkenemisenä.

– Onko tämä mitoitus tulossa, tämä 0,4, kysyy Koski huolestuneena.

Kysymys tarkoittaa sitä, sitä, että yhtä vanhusta kohden “riittää” 0,4 hoitajaa. Nykyisin kymmentä vanhusta hoitamaan tarvitaan viisi hoitajaa, jatkossa riittäisi neljä.

– Hallitus aikoo heikentää hoitajamitoituksen laatusuositusta 0,5 hoitotyöntekijästä 0,4:ään. Edellinen hallitus oli nostamassa hoitajamitoitusta 0,7:ään. Tämä näkyy myös subjektiivisessa päivähoidossa, joka näyttää jäävän nyt kuntien päätettäväksi. Kunnat ovat nyt eriarvoisessa asemassa palveluiden suhteen, täytyy myöntää, Pekonen sanoo ärsyyntyneenä.

Pekonen kertoo, että monen kotona asuvan vanhuksen parasta-ennen-päiväys on jo mennyt.

– Kyllä minua kylmää, kun mietin, miten huonossa kunnossa olevia vanhuksia asutetaan yhä kotona, Pekonen kauhistelee.

Pekonen on vaikuttunut ja hämmästynyt Äänekosken meiningistä.

– Kiitos että otitte minut vastaan. Oli hieno kokemus nähdä paikka, jossa työtä tehdään selvästi sydämellä. Monessa vastaavassa laitoksessa ei katsottaisi hyvällä silmällä tätä teidän mallianne. Jatkakaa valitsemallanne tiellä, toivottavasti tällainen käytäntö leviää ympäri maan. Olkaa ylpeitä, älkää päästäkö kipinää sammumaan. Minusta olisi kivaa olla täällä töissä. Kerron terveisiä sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Tuula Haataiselle, että Äänekoskelta löytyy upea kohde, johon voisi käydä tutustumassa.

Aistien aktivoiminen on tärkeää. Hoivalassa vuodepotilaat voivat hypistellä erilaisia struktuureja.