Ääneseudun karaokeyhdistys järjesti jo toisen Sinisiä sointuja ja säveliä-konsertin Suomen juhlavuoden kunniaksi.
– Kevään konsertin jälkeen kulttuuritoimistosta tuli ”käsky”, että pitää järjestää uusi konsertti, ja sitä nyt sitten olemme treenanneet ja aikaansaaneet, konsertin juontanut Kauko Suntioinen sanoo.
Yli 20 upea laulajan yhteiskonsertti vei aikamatkalle läpi itsenäisen suomen musiikkihistorian. Lähes täysi Suolahtisali sai kuulla erinomaisia tulkintoja niin kansanlauluista, iskelmistä kuin kauniista tangoistakin. Yksi laulajista oli kohta kahden K-ketjun kauppias Mika Lankinen, joka esitti kappaleen Satulinna.
– Tämähän on hieno porukka. Lähdin mielelläni taas mukaan laulamaan. Onhan tämä tosi kivaa, Lankinen sanoo.
Vaikka laulajat ovatkin puhtaasti amatöörejä, oli yleisöllä jatkuvasti hämmästyksessä pitelemistä. Yksi illan huikeimmista esityksistä oli Marita Ilmosen tulkinta edesmenneen Seija Simolan kappaleesta Kun aika on.
Hienon lisän itse musiikkin toi lavastuksen nerokkuus. Karaokenäyttö oli piilotettu kauniin sammalmättään taakse ja lava oli koristeltu vanhaan suomalaiseen tyyliin heinäseiväsaitoineen ja pihlajineen. Kappaleiden aikana laulajan selän takana pyöri kuvasarjoja kappaleiden alkuperäisistä esittäjistä, mikä toi hienon säväyksen ja muistutti vanhojen aikojen musiikkitähdistä.
Karaokeyhdistyksen konsertissa nähtiin, ettei laulajan tarvitse olla ammattilainen osatakseen koskettaa kuulijaa.
Marita Ilmosen tulkinta kappaleesta Kun aika on, oli henkeäsalpaava.
Kauko Suntioinen tulkitsi Raittisen veljesten kappaleen Ei aika mennyt koskaan palaa.
Petri Koskitanta hämmästytti Kristiina Hautalan kappaleella En koskaan.
Juha Watt Vainion sanoituksia kuultiin konsertissa useampiakin. Ensimmäinen niistä oli Pekka Jermorannan menevä veto Sellanen ol’ Viipuri.
