Konginkankaan Kesäpäiviä on saatu viettää erityisen kesäisissä olosuhteissa. Ei edes pilvenhattara ollut auringon esteenä, ja niinpä helteistä paistetta riitti Kongin kulmalle saapuneelle väenpaljoudelle.
Kesäpäivät ovat konginkankaalaisten, kesäasukkaiden ja vierailijoden kesän kohokohta. Silloin kokoonnutaan markkinahumuun tapaamaan tuttuja. Kuulumisia vaihdettiin lettujen ja muikkukeiton syönnin lomassa. Maailmaan mahtuu nauravia kasvoja ja ilosta puheensorinaa ja tällä kertaa keskuspaikkana ilottelulle toimi Konginkangas.
Esa Sällinen myhäili tyytyväisenä ja kertoi Vuoden konginkankaalaisen, Riiihlahden Kyläyhdistyksen olevan talkootyönäytön mestari. Kuva Esa Happonen.
Esiintymislavalla nähtiin renkejä ja keppihevosia. Konginkankaan kyläyhdistyksen puheenjohtaja Esa Sällinen luonnehti tapahtumaa jälleen kerran onnistuneeksi.
– Erittäin hyvällä fiiliksellä ollaan, Sällinen sanoi ja pumppasi ilmaa jättimäiseen palloon.
Marjatta Takala avasi Kesäpäivät.
Kesäpäivät avannut kesäkonginkankaalainen erityispedagogiikan professori Marjatta Takala kävi avauspuheessaan kaukana menneisyydessä.
– Isovanhempani tulivat tänne opettajiksi. Isoisäni Paavo Suojanen vuonna 1924 ja isoäitini Helvi vuonna 1927. Siitä lähtien sukuni on täällä viihtynyt. Muistan kuinka tuossa oli Säästöpankki, tuolla Lampisen kauppa, takanani Esso ja olipa kirkonkylällä myös jukeboxikin!
Takala tulee Konginkankaalle joka kesä. Retromökissä kelpaa olla ja ladata akkuja talven varalle.
– Kuudessakymmenessä vuodessa Keitele on pysynyt samana ja puhtaana. Arvostan suuresti sitä, että metsästä löytyy puolukat ja mustikat. Arvostan myös sitä, että Konginkangas on pysynyt ajan hermolla: somessa uutiskynnys ylittyy, milloin keppihevosten ansiosta, milloin Reimarin tuvan tai tulevan hevosurheilukeskuksen. Toivottavasti tätä osataan hyödyntää esimerkiksi koulun säilymisen takeena. Konginkankaallehan voisi erikoistua luonto- tai hevoskoulun teemoilla, Takala keksi.
Neea Hämäläisen kepparilauma on monikymmenpäinen.
Kongin kulma täyttyi auringonpaisteesta ja iloisista jälleennäkemisistä. Kuva Esa Happonen
Kyläpäällikkö Esa Sällinen julisti Vuoden konginkankaalaisen.
Keppihevosbuumi käy kuumana myös Konginkankaalla. Kepparimaistereita nimettiin ja keppihevosia ihailtiin. Yksi keppihevosten varsinainen asiantuntija on Neea Hämäläinen. Hänellä on omatekemiä keppareita 50! Mihinkäs pilttuuseen tällainen lauma oikein mahtuu?
– Ne asuvat mun mummolassa. Mutta on mulla siellä oikeakin hevonen, Neea sanoo.
Neea tuumaa, että vaikka ratsastaakin keppihevosilla, sen kyyti ei voita oikean hevosen menoa.
– Tärkeintä keppihevosten valmistuksessa on kangaslaatu. Minulla on aivan oma malli keppareiden valmistukseen.
Ja komioita ovatkin. Harjat on suittu, suitset on suussa ja kyyti tasaista, eikä tierat lennä.
– Me ratsastetaan näillä Hennan kanssa. Henna tekee esteet ja sitten vaan mennään, kuuden ikäisenä kepparikärpäsen pureman saanut Neea kertoo.
Maha tuli täyteen, het.
Ja tottahan lapsillekin oli viritetty yhtä sun toista puuhasteltavaa.
Kirjekuorista paljastui keppihevosmaistereita.
Oli tosi mukava käydä synnyin seuduillani ja tavata sukulaisia ja entistä koulukaveria Reetta reimarissa ja tosi hyvää ruokaa syödä .
5