Sanotaan, että Iiro Järvinen on Suolahden Urhon lahja JJK:lle.
Suolahden Urhon kasvatti Iiro Järvinen pelaa JJK:n edustusjoukkueessa ja nähdään lähestulkoon aina avauskokonpanossa. Miten Suolahden muhkuraiselta kentältä tulee ammattimaiseksi pelaajaksi, annetaan Iirolle puheenvuoro.
Iiro oli neljävuotias, kun Elina-äiti vei poikansa nappuloiden jalkapallokouluun. Vuosi oli 2001. Järvisen perhe oli juuri muuttanut Suolahteen Elinan tullessa Asemakadun kouluun opettajaksi.
– Äiti vei katsomaan treenejä, ja yllytti minut mukaan joukkoon. Olin ujo, mutta pienellä avustuksella ja houkuttelulla minut saatiin koukutettua mukaan. Oli ilmeisesti kivaa, kun halusin lähteä kentälle myös toisen kerran.
Ensimmäinen valmentaja oli Ilidio Flores. Iiro kiittelee Ilidion asennetta ja innokkuutta saada nuoret mukaan harrastuksen pariin. Myöhemmin valmentajiksi tulivat Risto Otollinen, Mika Porkka, Pekka Parviainen ja Matti Puttonen.
– Jalkapallon pelaaminen on vielä tänä päivänä ihan yhtä kivaa kuin silloin nelivuotiaana. Päivääkään en vaihtaisi pois, nyt 19-vuotias Iiro sanoo.
VUOSIKERTA oli hyvä, sillä Iiron nappulajoukkueesta on ammattimaisiksi pelaajiksi päätynyt muitakin.
– Ikäheimosen Severi pelaa joukkueessani ja Porkan Jonne pelaa A-junnuissa.
Urhossa oli hyvä porukka, ja entinen seura on asia, josta voi ylpeydellä mainita. Iiro pelasi viimeisen kautensa Äänekoskella Huiman ja Urhon yhdistelmäjoukkueessa ennen JJK:hon lähtemistä.
– Joukkue vaihtui, kun aloitin lukio-opinnot Jyväskylässä. Melkein samat pojat pysyivät Urhon joukkueessa, jotka silloin nelivuotiaana aloittivat kanssani pallon perässä juoksemisen.
Vuodet Urhon pelipaidassa olivat antoisia, ja hyvä porukka piti lahjakkaan pelaajan Suolahdessa vaikka häntä jo muualle kosiskeltiinkin.
– Haluan lähettää terveisiä Suolahteen joukkuekavereiden lisäksi Ildiolle, Mikalle, Pekalle ja Ristolle.
Suolahden kenttä on legenda pelaajien keskuudessa.
– Kyllä kenttä tunnetaan, sillä Suomesta saa etsiä toista kenttää jossa on sellaiset korkeuserot kuin Suolahdessa. Välillä saa kuulla kuittailuja siitä, Iiro nauraa.
JJK:ssa ura alkoi kun Iiroa pyydettiin joukkueeseen. Telakkakadulla peruskoulun viimeisenä vuonna Iiro matkusti kaksi kertaa viikossa Jyväskylään harjoituksiin.
– Pelasin silloin myös Huima-Urho joukkueessa ja jos JJK:n matsien aikatauluihin kävi, osallistuin myös kotikaupungin yhdistelmäjoukkueen peleihin.
Tänä päivänä jalkapallo vie haukkaa ajasta suuren osan. Itse pelaaminen ja harjoitukset ei niinkään, vaan kaikki muu.
– Meillä on yhdet parituntiset treenit päivässä. Pitää olla urheilija 24 tuntia vuorokaudessa eli syödä ja nukkua hyvin. Kaikki vaikuttaa. Jalkapallolija Iiro on elämässäni aika isossa roolissa. Valitsemani tie rajoittaa elämistä jonkin verran. Lomat on satunnaisia, eikä esimerkiksi reissuja voi ennakkoon suunnitella. Se on aika pientä kuitenkin.
Verokortissa lukee ammatin kohdalla urheilija.
– Ehkä tämä on vielä puoliammattimaista. Käyn isäni yrityksessä töissä, ja se sopii hyvin, kun on joustava työnantaja. Treenejä meillä on aamuisin tai iltapäivisin, joten kysymykseen tulisi vain iltatyö.
IIRO KÄVI aikoinaan Ala-Keiteleen Musiikkiopistoa instrumenttinaan klarinetti.
– Itselleni ei ollut ikinä epäselvää, kumpi on lajini. Minun ei tarvinnut puntaroida klarinetin ja jalkapallon välillä. Klarinetti oli selvä kakkonen, vaikka 3/3 musaopistolta hankinkin.
Esikuvia on ollut ja sellaisia on edelleen.
– Esikuvia on hyvä olla aina, kukapa ei Messistä voi tykätä, Iiro nauraa.
Kausi on vasta alussa, intin harmaisiin Iiro astuu heinäkuussa. Opinnot siintävät tulevaisuudessa.
– Ensi vuoden tavoite on pelata liigassa. Olisi hienoa jos me noustaisiin.
Haaveammatti?
– Jalkapalloilija. Jalkapallo on kuningaslaji, jota kannattaa harrastaa.
