Heinolasta, Koitereesta ja konginkankaalaisista siirtolaisista kertovat kirjat valittiin Vuoden kotiseututeos -finaaliin.
Vuoden kotiseututeos -finalisteiksi on valittu kolme vuonna 2020 julkaistua kotiseututeosta: Marjatta Huhdan teos Siirtolaistarinoita Keski-Suomesta – Konginkankaalta maailmalle, Terhi Pietiläisen ja Sirpa Juutin toimittama Made in Heinola – Retkiä kaupungin kulttuuriperintöön sekä Armas Härkösen toimittama Koitere ja kylät – Elämää satasaarisen järven rannalla.
Kilpailussa oli mukana 35 tuoretta kotiseutukirjaa ja paikallishistoriaa. Voittajan valitsee tänä vuonna Museoviraston pääjohtaja Tiina Merisalo finalistien joukosta. Voittaja julkistetaan Turun kirjamessuilla 2. lokakuuta.
Finaaliin päässeet kirjat valitsi Suomen Kotiseutuliiton asettama raati. Raadin puheenjohtajana toimii historioitsija ja kotiseutukirjojen asiantuntija Jukka Hako Vantaalta, ja jäseninä ovat Kansallisarkisto Oulun johtaja Vuokko Joki Oulusta ja museonjohtaja Teppo Ylitalo Jämsänkoskelta.
– On hienoa nähdä, miten elävää ja voimissaan suomalainen kotiseutukirjallisuus on yhä edelleen vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, vaikka sen kilpailijaksi on syntynyt lukuisia muitakin julkaisemisen kanavia. Paikallisen historian ja perinteen pitkäjänteiselle tallentamiselle ja jäsentämiselle on edelleen suuri tarve, Jukka Hako toteaa.
Vuoden kotiseututeos on valittu vuodesta 2009 lähtien. Vuoden kotiseututeoksen palkitsemisella kannustetaan kotiseutukirjojen tekijöitä ja tuodaan näkyvyyttä kotiseutukirjallisuudelle.
Siirtolaistarinoita Keski-Suomesta – Konginkankaalta maailmalle, Marjatta Huhta, Kömin Kilta ry 2020
Siirtolaistarinoita Keski-Suomesta – Konginkankaalta maailmalle on tutkimuspohjainen populaariteos ulkosuomalaisuudesta vuosina 1890–1990.
Konginkankaan kotiseutuyhdistys Kömin Kilta ry toteutti vuosina 2018–2020 tutkimuksen seudun ulkosuomalaisuudesta. Tutkimus tehtiin vielä otollisena ajankohtana, sillä 1960–70-luvuilla Ruotsiin lähteneet olivat vielä pitkälti voimissaan ja vuosisadan vaihteessa Amerikkaan muuttaneiden siirtolaisten jälkeläisiä oli yhä haastateltavissa. Noin kolmannes alueen asukkaista muutti maasta sadan vuoden aikana, joko lyhemmäksi tai pidemmäksi aikaa.
Kirjan aineisto pohjautuu kyselytutkimukseen, noin 70 henkilön haastatteluihin sekä kuviin, lehtileikkeisiin ja muuhun materiaaliin. Aineistosta koottiin myös Juuret Keski-Suomessa -näyttely Äänekosken Konginkankaalle kahden kesän ajaksi 2020–21.
Kirjassa pohditaan mm. lähtijöiden profiilia, lähtörohkeutta ja ulkomaanvaiheen tuomia ajattelun muutoksia. Kirja kuvaa myös tavat, joilla ulkosuomalaiset hoitavat juuriaan kotimaahan.
Kirja liittää paikalliset tarinat osaksi siirtolaisuusilmiötä, köyhyyden ja työttömyyden keskeltä lähtemistä kohti parempaa elämää. Kirja herättää ajatuksia suvaitsevaisuudesta ja ymmärrystä toiseudesta sekä antaa ilmiölle ihmiskasvot. Se avaa ihmisen kokemuksen lähdöstä, alkuvaikeuksista, mahdollisuuksien avartumisesta sekä kypsyvästä monikulttuurisuuden arvostuksesta. Se on osa uutta aineettoman kulttuuriperinnön tallennusta etnologian kentässä.
