– Jos joku pyytäis mukaan, niin voisihan sitä vielä lähteäkin, tuumi aikanaan parikymmentä kertaa Keitele-Regattaan osallistunut Heikki Hokkanen, kun vuosimallin 2014 purjehduskisa starttasi 18 veneen voimin Mustastaniemestä lauantaiaamuna.
Hokkanen, 68, on yhä hengessä mukana, vaikka viimeisestä Regatasta on aikaa jo viitisentoista vuotta. Mutta 70-, 80- ja 90-luvuilla Hokkanen oli vakiokasvo vesillä.
– Suomalaisen Arvon kanssa ne voitot otettiin. Ja tuolla se Arvo näyttää vieläkin olevan mukana, Heikki tähyili ulapalle.
KAKSIKKO PURJEHTI Suomalaisen 470-luokan veneellä, jonka nimi on jo päässyt Heikiltä unohtumaan. Menestystä riitti muuallakin kuin oman pursiseuran piirissä.
– Voitettiin kolme SM-osakilpailuakin: Viitasaarella, Jyväskylässä ja Keuruulla. Enempi kilpaileminen kuitenkin jäi. Illanvietot olivat sellaisia.
Meno oli joskus kosteaa – ja tällä ei tarkoiteta veden varaan joutumista. Mutta ei tietenkään kisan aikana.
– Oli mulla Regatassa aina kolme, neljä keskiolutta matkassa. Ne juotiin Viukarissa saunan päälle ennen yöpymistä.
Tuulta oli lähtöhetkellä mukavasti. Eikä vettäkään satanut.
MAALISSA SITTEN juhlittiin – ainakin jos voitto tuli. Ensimmäisen Regatta-voiton jälkeen Suomalainen antoi partnerilleen yllätyspalkinnon.
– Arvo oli laittunut keulapiikkiin kahden litran muovipullon, joka oli täynnä Koskenkorvaa. Se oli Arvon vene, eikä keulapiikkiin saanut mennä omine lupineen.
Epävirallinen palkinto tuli tutuksi kahden seuraavankin voiton jälkeen. Ennen juhlimista oli kuitenkin tehty työtä ja paljon. Kova fysiikka oli tarpeen.
– Kerran kun Viukarista lähdettiin aamuyhdeksältä, niin sai olla koko matkan trapetsilla. Vaijeri vaan liivistä kiinni mastoon ja menoksi.
– Mutta kyllä sitä treenattiinkin. Kolmesti viikossa käytiin tässä selällä harjoittelemassa. Se oli kovaa touhua.
KERRAN OLI harjoitellessa käydä huonosti.
– Kilpaillessa ei kaaduttu koskaan, mutta kerran tässä harjoitellessa peräsinnaru katkesi ja hukkuminen oli likellä. Olihan minulla liivit kuten piti, mutta ne olivat lastenliivit. Ei ne 80-kiloista pitäneet pinnalla.
Hokkanen jäi veneen alle ilmataskuun räpiköimään.
– Arvo koputteli veneen päällä ja käski sukeltamaan oikeaan suuntaan. Sitten se tarttui jalasta kiinni. Ei muuta kuin rantaan laittamaan uudet peränarut, Hokkanen hekottelee.
Kaksikon voitoissa oli toki kyse on myös siitä, että purjehduskin on paljolti välineurheilua.
– Arvon vene oli sellainen, että sillä kannatti olla.
Hetki ennen lähtöä.
SÄHKÖ-NISKASELLA työuransa muun muassa asennustöissä tehnyt Hokkanen jää nyt odottelemaan, josko eläkeläismies vielä pääsisi tekemään paluun Keitele-Regattaan.
– Sitä tiesi silloin, mitä pitää tehdä. Ja tietää vieläkin.
Seuraavaksi on edessä kuitenkin autoilua.
– Pitää mennä kello kahdeksi Matilanvirralle katsomaan, miten Regatta etenee. Siellä syödään hernekeittoa ja lättyä, Hokkanen suunnittelee lauantain ohjelmaansa.
Kaikki veneet eivät ole vesillä.
