Äänekosken seurakunta järjesti lauantaina 14. marraskuuta Lahjojen Lauantain, jossa jaettiin tarinoita ja arvostettiin elämän pieniäkin lahjoja.
Tapahtuma kesti iltapäivästä myöhäiseen iltaan. Non-stoppina pyörivä ohjelma piti sisällää taidetta, leikkiä, laulu, mutta myös hiljentymistä. Ikoninäytely toi pieneen seurakuntasaliin hartaan tunnelman. Samalla toisessa huoneessa pienet taaperot leikkivät autoilla ja askartelivat joululahjoja.
Päivän hassunkurisin tapaus oli gospeltanssi. Aija Puttosen pitämät vartin pituiset tanssihetket ilahduttivat kaikenikäisiä, vaikka tanssiaskeleet ehkä unohtuivatkin.
Seitsemän aikaan illalla kirkkosali täyttyi ihmisistä, kun Koskelan Viihdelaulajat Jori Mäenpään johdolla toteuttivat tunnettujen äänekoskelaisten laulutoiveita.

Suolahden kameraseura toi seurakuntekeskukseen vaikuttavan valokuvanäyttelyn. Elämä on lahja – Sinä olet lahja.
Musiikin taika alkoi Jukka Kuparisen toiveella Täällä pohjantähden alla. Sen jälkeen kuultiin myös Pekka Häyhän toive Nuotiopiiri, Ira Blomberg-Kantsilan Kalliolle kukkulalle, Pirkko Hongan Tähdet Tähdet. Ehkä koskettavin kappale oli Hannu Javanaisen toive Samanlainen onni.
– Täsä kerrrotaan sitä, että meidän pitäisi muistaa sanoa sille kumppanille vaikeinakin aikoina, että kyllä me pärjätään. Pitäisi osata arvostaa sitä yhteistä juttua. Minä olen yrittänyt tätä laulaa aina ihmisille, jos mennyt huonosti. Sillein olen yrittänyt omalta osaltani lohduttaa, Javanainen kertoo.
Jori Mäenpää tulkitsi Javanaisen toivekappaletta koskettavalla karismalla. Ainoastaan koko kirkkosalin voimin lopuksi laulettu Satumaa veti vertaa.
– Oli puhetta, että jos aikaa riittää, niin Maijakin saa toivoa. Toivon Unto Monosen kappaletta Satumaa. Se on meille jokaiselle ”kahden maan kansalaiselle”. Me kaikki unelmoimme Satumaasta, ja sellainen tuntematon Satumaa odottaa meitä kaikkia, toivekonsertin juontanu Maija Piitulainen sanoi.
Lauantaipäivä kirkossa toi käsinkosketeltavaksi ajatuksen kiitollisuudesta. Kirkkosali täyttyi päivän mittaan lämmöstä ja ihmisten toiveista. Lähtiessä halattiin ja toivottiin uusintaa.

































