Äänekosken Teatterin Lasse-Maijan etsivätoimisto – Rakkausarvoitus saa tänään lauantaina ensi-iltansa (Tämä ei ole aprillipila! toim.huom). ÄKS kävi katsomassa mitkä olivat kenraaliharjoituksen tunnelmat.
Läpihän se meni ja heittämällä- vain pari kuiskausta tarvittiin. Tästä voimme päätellä, että Painotalolla ollaan valmiita suurta iltaa varten.
Lasse-Maijan etsivätoimisto – Rakkausarvoitus on Martin Widmarkin käsialaa. Ohjaaja Pilvi Honka haastoi itsensä ja suomensi alkuperäistekstin sekä teki Teppo Seppäsen säveltämiin lauluihin tekstejä.
– Tätä en olisi voinut tehdä ilman tietoa minua ympäröivästä yhteisöstä, joka antaa tilaa ja tukea. Ideoitani otetaan vastaan ja puutteitani ymmärretään. Tämä on yksi parhaimmista rakkauden muodoista, kertoo ohjaaja -suomentaja-sanoittaja Honka näytelmän käsiohjelmassa.
Tuli tippa linssiin.
Mitä kertoa rakkautta, hyvyyttä ja jännitystä täynnä olevasta näytelmästä? Jos pitäisi yhdellä sanalla sanoa, se olisi väriläskä. Tai sitten lumoava, mukaansatempaava, vangitseva, viehättävä, ihastuttava, valloittava, herttainen, rakastettava, ihana, suloinen tai hellyttävä.
Se oli kaikkea näitä.
Entä ne roolit ja henkilöt niiden takana? Jokainen omalla tavalla hurmaavasti pöljä, joista katsoja löytää varmasti itsensä. Marjut Kinnusen esittämä Viola Ruusupuu pyrskäyttää vahingossa ilmolle pyrkiviä nauruntyrskeitä. Muuntautumiskykyinen Marjut – on hän sitten roolissa kuin roolissa – näyttää olevan aina luonneroolissaan.
Outi Pantsarin Poliisimestari on omaa luokkaansa. Anteeksi, Outi, sillä kun ajattelen sinua, näen sinut lopun ikääni sinisessä univormussa ”kuulustelemassa” tai ”tekemässä rikostutkintaa”. Tupla turkanen, meinasi revetä farkut naurua pidätellessä.
Pappi (Marja Mäkinen) osuu ja uppoaa tähän aikaan. Sateenkaari, ihmisoikeudet, luonto ja rakkaus sekä sopivasti höpsöyttä. Tässä on pappi paikallaan – hyvyyttä julistetaan ja sitä myös tarkoitetaan oikeasti.
Pirkko Pulmun (Heidi Wickstrand) ja Muhammed Karaatin (Jari Sortava) kiehnäily on söpöä ja kiteyttää koko rakkausfestivaalin sanomaa – halaaminen ja pussaaminen on parasta ja tärkeää.
Terveydenhoitaja Marian rooliin heittäytynyt Seija Hinkkanen yllättää lavapreesensillään. Hän on estradilla kuin kotonaan ja roolissaan koko kehollaan, silmiä ja sitä viimeistä hiustupsua myöten.
Rune Andersson (Oskari Lähteenmäki) on jo nyt tulevaisuuden teatterilainen. Vähäeleinen, mutta läsnä koko ajan. Tiesitkö muuten, että ilmeetön naama on ilmeikäs!
Entäpä ne lapset Lasse (Sampo Sällinen) ja Maija (Helmiina Vainiontaus) he ovat valloittava parivaljakko, jotka ratkovat omaisuuden arvoista varkautta. Rauhallisesti ja analyyttisesti toimivat lapset hössöttävien aikuisten seassa ovat varsin söpöt Sherlokit. Iso käsi ja peukku päälle – ja pikkusen ääntä lisää. Näytti silmään siltä, että jokainen asento, ele ja käden liike oli tarkkaan harkittua.
Lavastus ja puvustus suoranaista silmäkarkkia, väriä, iloa ja mielettömiä yksityiskohtia (kiinnittäkää huomio jo pelkästään kenkiin). Virkattuja seiniä ja mielettömät asusteet. Poliisimestarilla hatussaan tähti, ihan niin kuin länkkäreiden sheriffillä. Tiina Oksanen osaa puvustuksen, se on nähty ennenkin, mutta sanotaan se nyt taas.
Kenelle tämä koko perheen näytelmä sopii. Noh, minulle se ainakin sopi, suorastaan nautin. Lähden katsomaan vielä uudestaan ja otan puolison sekä kuusivuotiaan lapsenlapsen Rudolfin matkaan, mutta kolmivuotias Edwin harhautetaan jäämään kotiin vanhempiensa huomaan. Ehkä keskittyminen herpaantuu perheen pienimmiltä, vaikka lavalla tapahtuukin koko ajan.
Olen niin täynnä rakkautta, etten löydä yhtään tummanpuhuvaa sanaa. Rakkaus on tärkeä asia, joka korostuu tässä epävarmassa ja kummallisessa ajassa. Kiitos Pilvi ja koko työryhmä. Ootte niin best!
MARJO STEFFANSSON
Lasse-Maijan etsivätoimisto – Rakkausarvoitus ensi-ilta la 1.4. klo 18 Painotalon Mikkosalissa.
