Hiostavasta pohjoismaalaisesta helteestä huolimatta Keitelejazzin lauantai-ilta oli hieno kokemus!
Keski-Suomen Korpilahdelta lähtöisin oleva Aili Ikonen on uskomaton laulaja. Harvoin on jazzeilla kuultu yhtä taitavaa ja kaunisäänistä laulajaa, joka pystyy käyttämään ääntään instrumentin tavoin. Ikosen mukana tuli myös loistava yhtye, jonka rivistöstä löytyi niin tyylitietoista säveltäjiä, sovittajia kuin solistejakin. Laulujen lyriikka, sanavalinnat ja tarinat syvensivät mukavasti modaalisen jazzin usvaisten hetkien nautinnollisuutta. Ailin lumoavan hunajainen ja laaja-alainen laulu oli joka kappaleessa ilmaisuvoimaista ja taipui monenlaiseen kokeiluun. Lopussa Ikonen jopa rakensi biisinsä ilman muusikoita luupperin avulla yksin.
Pasunisti Ilmari Pohjolan rituaalista musiikkiomistautumista a la Gourmet
Gourmet tuntee ruokansa
En ole aiemmin kuullut Gourmet-yhtyeestä. Se, että nyt kuulen ja näen on Keitelejazzien ansiota.Kiitos! Suomessa on paljon yhtyeitä, joiden olemassaolosta emme tietäisi mitään ilman Keitelejazzia. Kaikenlaista musiikkia olisi tietysti olemassa ilmankin. Gourmet hyödyntää sävellyksissään kaikenlaista maailman musiikkia. Kappaleessa “Mekongista Mississippiin” vietnamilainen rituaalimelodia valhtuu ja lopulta sekoittuu New Orleansin rytmikkääseen bluesiin. Tuloksena varsin mielekäs yhdistelmä. Ilman eri musiikkityylien nykyaikaista vuoropuhelua tällaista gurmee-musiikkia ei ehkä edes voisi olla olemassa. Kyse on tietenkin myös huumorista ja teatterista, kun muusikot käyttävät tilaa hyväkseen ja soittavat muuallakin kuin päälavalla.
Gourmetin soittajat ovat kaikki pitkän linjan muusikoita. Saksofonisti Mikko Innanen on kansainvälisesti tunnustettu muusikko useasta eri yhteydestä. Pasunisti, joka kuvassa hakkaa instrumenttinsa vaimenninta rytmikkäästi lattiaan on Ultra Bran puhallinryhmän alkuperäisjäsen Pohjolan suvun Ilmari. Yhtyeessä on myös keskisuomalaista väriä, kun kitaraa soittaa alkuperäisjäsen Esa Onttonen Jyväskylästä. Yhtyeen soiton bassokompista vastaa korviahivelevästi tuubisti Petri Keskitalo. Suomalais-argentiinalaista sävyä Gourmetin musiikkiin toi varsin sävykkäästi harmonikkataiteilija Veli Kujala.
Aika on nyt!
Lauantai-illan päättää varsin mieleenjäävästi Raoul Björkenheimin yhteenkokoama Time is now ja Senegalilainen rumpuryhmä. Eri kokoisia ns. puhuvia rumpua soittava Yamar Thiamin johtama rumpuryhmä paitsi soittaa lumoavasti, niin myös laulaa enkelimäisen kauniisti monessa kappaleessa. Bändin toimesta kuullaan heti “foottalkin” perään aito jazzstandardi “Afro blue”, jonka mystinen sonoriteetti tuntuu tulevan suoraan Senegalista. Tämä afrikkalaisen musiikkikulttuurin vaikutus via Yhdysvallat pätee tietenkin kaikkeen länsimaiseen rytmimusiikkiin jazzista poppiin. Klassinen musiikki taas on ominut itselleen turkkilaiset sonoriteetit.
Björkenheim on aiemmin tunnettu Suomessa kovana avantgarde(rock)kitaristana. Liekö mies ikävuosien myötä pehmennyt ja huomannut valtavan tilarytmiavaruuden, minkä afrikkalainen rummutus tarjoaa improvisaatiolle.
Mukana lauantai-illan bändissä oli myös aiemmin esiintyneen Gourmetin Mikko Innanen, jonka instrumentilla saksofonilla oli selvä yhteys afrikkalaisperäiseen musiikkikulttuuriin. Myös Jori Huhtalan pelkistetty basson kumu sekä rumpali Ilmari Heikinheimon high-life soitto toi Time of Now´n musiikkiin jotain yliaistillisen hypnoottista sävyä.
Lauantain vaihtuminen sunnuntai-yöksi sujuikin varsin mukavasti senegalilaisen “Emigration rap”in merkeissä.
|
|
|
 Yamar Thiam |
TEKSTI JA KUVAT JORI MÄENPÄÄ
