Kuka muistaa Ravintola Lekkerin? Sen loppumisesta tuli vuoden vaihteessa kuluneeksi jo neljännesvuosisata, mutta ravintolan henki kulkee yhä asiakkaiden muistoissa. Onko muistoja, onko kuvia? Jaa ne!
Niilo Tarvajärvi matkasi Suolahteen 27.4.1967 lausumaan Ostokeskuksen syntysanat. Samalla avattiin Onni Valtasen luotsaama 57 asiakaspaikkaa käsittävä Ravintola Lekkeri. 22 vuotta myöhemmin ravintola joutui lopettamaan toimintansa vuokrasopimuksen päätyttyä omistajien sekä asiakkaiden suureksi harmistukseksi.
Lekkeri sijaitsi Ostokeskuksen kellarikerroksessa. Ravintolassa tarjoiltiin keskioluen lisäksi ruokaa aina lounaasta a´la carteen. Ravintolasalin lisäksi käytössä oli myös kabinettitilat. Kabinettiin tilattiin Sulo ”Supe” Pitkäseltä teos, joka kuvasi suolahtelaista teollisuutta: uittoa, vaneritehdasta ja traktoreita.
Parketin takan oli iso mustavalkokuva Pörrinsalmesta. Messinkinen parketti oli ylpeys. Anita Valtanen muistelee ylpeyttä työläänä.
– Se oli työläs kiillotettava. Sitä hinkattiin kiiltäväksi kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja.
Alkuun pidettiin lauluiltoja Juuso Vainikaisen ja kitaran johdolla.
– Lauluillat olivat erittäin suosittuja. Viinuri-Vainikaisella oli mittojen mukaan tehty viininpunainen hännystakki, muistelee Anita Valtanen.
Ajankuvan mukaan tapana oli kiinnittää orkesteri ravintolaan kuukaudeksi soittamaan. Puolalaiset ravintolamuusikot tulivat tutuksi suolahtelaisille tuoden kansainvälisen tuulahduksen katukuvaan.
– Olimme töissä Lekkerissä melkein koko perheen voimin: veljeni Antti ja Aarne portsareina, sekä äiti Maj-Lis ja minä tiskillä. Jossain vaiheessa saimme B-oikeudet ja nuorison kiinnostus heräsi. Samalla siirryimme diskoaikakauteen. Kesäkuussa vuonna 1976 Lekkeriä laajennettiin. Nyt oli käytössä kaksi ravintolasalia ja pieni baari. Kabinettiin loosien tilalle tuotiin biljardipöytä, ja paikkoja ravintolassa oli 166.
Lekkeri oli auki viikon jokaisen päivänä. Maanataisin tanssittin humppaa Hannu ”Hoo” Savelan toimiessa neulapoikana. Opistolaiset tapasivat täyttää Lekkerin aina keskiviikkoisin ja perjantaisin ja lauantaisin Lekkeriin jonotettiin. Puhutiin, että jonot ovat Hirvaskankaalle saakka, vaikka todellisuudessa jono luikerteli porttikongista Ostokeskuksen edustaa pitkin eli Urheilu-Vesan, Heinäsen ja Uusinäkkien kirjakaupan nurkilla. Äänekoskelaiset kävivät sankoin joukoin Lekkerissä kätevästi Tourusen linja-autolla eli lonkerobussilla.
Anita Valtanen muistelee tiskin takana viettämiään vuosia kaiholla. Vaikka työ oli samaa, ihmiset vaihtuivat ja tulivat tutuiksi. Alkoholitarkastaja oli se, mitä pelättiin. Asiakkaat eivät saaneet olla liikaa maistissa, eikä alaikäisiä passannut olla sisällä. Alkoholilain ohjesääntöä Valtanen muistelee huvittuneena:
– Ei saisi tarjoilla asiakkaalle, jolla oli ilmeinen päihtymystarkoitus. Omppurompun tullessa markkinoille ja muotiin, olimme sydän syrjällään. Se meni jostain syystä jalkoihin, ja asiakkaat olivat silminnähden päihtyneitä.
Keväällä 1984 Lekkerissä koettiin vielä yksi muodonmuutos Aarne Valtasen siirryttyä johtoon. Seinäkankaat vaihdettiin skottiruutuisiksi ja isoon ravintolasaliin rakennettiin baaritiski. Lekkeri loppui, kun vuokrasopimus päättyi uuteen vuoteen 1989 – yllätyksenä. Anita ja Aarne Valtanen koettivat löytää Lekkerille uutta tilaa, ja melkein se elokuvateatterin paikalle laitettiinkin.
Kerro Lekkeritarina osoitteeseen toimitus@aksa.fi tai kommenttikenttään
Artikkeli on julkaistu ÄKSässä 23.3.2011. Lekkerin loppumisesta tuli kuluneeksi 25 vuotta 31.12.1989.
Hauska muisto 😀 Kävin kahdesti. Join elämäni ensimmäisen oluen (kun muutkin joivat). Toista aloitin, kun tuli ”yli”. En uskonut sillä kertaa. Matin haarikassa oli lauluilta ja siellä jälleen olut, mutta se olikin sitten vihon viimeinen kerta 😀
paras mesta
80-luvun lopussa Lekkerin vakio-DJ:nä oli yksi Hausmyllyn jäsenistä. Lukion kakkosella oli polleata mennä abien mukana potkiaisten jälkeen Lekkeriin, jos nimittäin oli sattunut täyttämään 18 vuotta jo alkuvuodesta. Muut, vielä 17-vuotiaat luokkakaverit jäivät sitten norkoilemaan Ostarin kulmille pakkaseen silminnähden kateellisina …
paras rafla koskaan, ehkä nuoruuskin siihen liittyy. norkoiltiin ensin ostarilla ja ah kuin oli mukavaa mennä rappuset alas. tanssia ja musaa.
Kaikkeahan siellä lekkerissä tapahtui aikanaan kun se melkein toinen olohuone oli.
Pussin Kake jäi nopeudestaan mieleen. Tilasi esim. lonkeron niin eipä montaa sekuntia mennyt, kun se pöytään napsahti.
Kerran kun olin yöllä lähdössä Lekkeristä kotiin ja menin noutamaan takkiani narikasta, niin portsari oli vahingossa antanut sen jollekkin, joten talvipakkasella lähdettiin sitten Äänekoskelle paitahihasillaan. Pahaksi onneksi takkini mukana lähti myös 500 markkaa riihikuivaa.
Seuraavalla viikolla soittivat, että takkisi on löytynyt ja kävin noutamassa. Rahoja ei povarissa enää ollut. Seuraavan kerran kun menin Lekkeriin tuttu portsari veti sivuun ja antoi 500 markkaa kouraan ja pyysi anteeksi takkini häviämistä.
Kyllä Lekkerissä homma pelasi ja kaiholla niitä aikoja usein muistelenkin.
Terveisin
Kokko Vesku
27.5.1985 maanantaina täytin 22v. Olin tanssimassa lekkerissä ja lahjaksi sain mukaani aviomieheni. Harmi kun ei pääse fiilistelemään 30v. Juhlia sinne.
Sinne oli päästävä kun täytti 18v. Monet mukavat hetket ja hitaat siellä vedetty.
Juha Kankkusen ja Matti Nykäsen kanssa siinä tiskillä tuli jonotettua juomia….
Jono oli pitkä sisälle varsinkin kun Huimalaiset jonottivat sinne myöskin…..Lämpimästi muistan jonosta Vertaisen Timon ja lähetän kaikille tutuille paljon terkkuja .
Kyllä muistot palaa mieleen, kun vilkaisen isoa tynnyrin päätyä jossa lukee vanha iloinen lekkeri. ja kaljamainos keskellä.
Ja Lekkerin Lissu, tummatukkainen aina iloinen tarjoilija. Kun olin muuttanut pois Suolahdesta -71 huomasin että rakastan Lissua ja Lekkeriä. Siihen aikaan Lekkerissä kokoontui Suolahden intellektuelli nuoriso . Oi sitä aikaa.
Kysymyksessä lieneekin Aarno Valtanen ei Aarne. Anitalle, Majlikselle, ja Analle terkkuja kuten myös Lissulle, Sadulle. Niin unohtamatta Larea. Voi kun ei jaksa muistaa niitä kakkia mukavia ihmisiä jotka Lekkerissä työskentelivät.
ps.”nyt on niin kova kankkunen ettei ikinä” tuttu lause kello 1000 kun Lekkeri aukesi.
Hausmyllyä tuli käytyä kahtomassa,paras disko paikko
Kuka tietää ken oli Lekkerin viimeinen asiakas, viimeisenä asiakkaana
Lekkerin ovesta ulos tullut