Itsenäisyyttä juhliittin komeasti Äänekosken kaupungintalolla veteraanien ja muun juhlaväen kera.
Sinivalkokynttilöiden liekkien loimussa tarjoiltujen kakkukahvien lomassa rintamatoverit ja sodan nähnyt sukupolvi muisteli aikaa, jolloin Suomen itsenäisyys oli vaarassa.
– Sitä luultiin jo, että kun Tali-Ihantala päättyi, olisi se riittänyt meillekin. Mutta niin vain lähdettiin oikein ruskaretkelle Lappiin, veteraanit veistelivät.
– Ei tarvinnut niihin aikoihin itse maksaa matkoja eikä passeja kyselty, vierestä huikattiin.
Yhä keskuudessamme elävälle veteraanien joukolle alkavat julkiset muistelut sota-ajoista riittää. Naureskellaan, että niistä kun on niin kauan, ettei voi enää muistaakaan.
Ne kaksi pientä mutta tärkeää sanaa
Tykistön riveissä palvellut Otto Saarenpää kertoi, että tänä itsenäisyyspäivänä saatetaan Hietamalla yksi veteraani lepoon. Ei ehdi jäämään seuraamaan varsinaista juhlaa kaupungintalolla.
– Mutta me veteraanit olemme hyvin tyytyväisiä nuoriin. Lastenlapset ja neljäs sukupolvi auttavat meitä paljon, jopa enemmän kuin heti sodan jälkeen tukea saimme, hän kiitteli.
Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Matti Tiusanen loi itsenäisyyspäivän tervehdyssanoissaan katseen menneisyyteen, veteraanien uhraukseen ja Suomen rakentamiseen.
Juhlapuheen pitänyt kirkkoherra Jukka Kuparinen sen sijaan siirsi katseen tulevaisuuteen. Hän muistutti, että kaksi sanaa kantavat kauaksi: kiitos ja anteeksi. Ne kertovat siitä, että suomalaiset eivät jätä toisiaan. Nuo kaksi sanaa tekevät yhteisen elämän helpommaksi.
– Tämä on hyvä maa ja meidän on pidettävä siitä huolta. Välillä on turhaakin valittamista ja jopa pahansuopuutta, kun mieluummin tulisi ajatella, että kyllä me täällä pärjätään. Meillä on tulevaisuus edessä, sitä minä puheellani kai hain, Kuparinen tiivisti sanomansa juhlan päätyttyä.
Kiitos siis veteraaneille. Kiitos heille, jotka tätä yhteiskuntaa edelleen rakentavat ja anteeksi kaikille niille ihmisille, jotka kokevat tulleensa väärin kohdelluiksi tai syytetyiksi.
Matti Tiusanen muistutti: ”Sotiemme Veteraaneja on keskuudessamme 34 000. Meidän tämän päivän sukupolvella on velvollisuus huolehtia heidän hyvinvoinnistaan ja taata heille turvallinen ja arvokas vanhuus.”
Jukka Kuparinen oli löytänyt kirkon muistiinpanot ajasta, jolloin talvisota oli juuri syttynyt. Tultiin ensimmäiseen sunnuntaihin ja jumalanpalvelus lyhennettiin pommituksen pelossa. Samalla päätettiin, että keskiviikkona, itsenäisyyspäivänä, kirkonkellot antavat merkin aamulla, jos jumalanpalvelus voidaan pitää kymmeneltä. Kellot eivät sinä aamuna soineet, muistiinpanoja tuon vuoden itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksesta ei löytynyt.
Tuomo Mustonen ja Henna Leinonen herkistivät juhlayleisöä kappaleillaan Lennä mun lempeni laulu ja Se hänelle nyt kertokaa.
Ala-Keiteleen musiikkiopiston kvartetti vasemmalta: Niina Tuunainen (viulu), Anne Hämäläinen (viulu), Silja Makkonen (harmonikka) ja Sari Savolainen (kontrabasso)
Mieskuoro Metsot esittivät johtajansa Kimmo Tuurin kanssa suomalaisuudesta kertovia lauluja. Juhlan kohokohtaan eli Maamme-lauluun liittyi koko juhlaväki seisten mukaan.
ÄKS toivottaa oikein hyvää itsenäisyyspäivää jokaiselle!
