Mielipide: Äänekosken Vihreiden kanta tuulivoimaan ja Liimattalan hankkeeseen

Tuulivoimalla saavutettavat hyödyt ovat merkittävämpiä kuin voimaloiden aiheuttamat haitat, arvioi Äänekosken Vihreät ry.

Jos edes murto-osa vireillä olevista hankkeista toteutuu, tuulivoima on lyömässä ryminällä läpi Suomessa. Tämä herättää toiveikkuutta niissä, jotka ovat huolissaan aikamme suurista ympäristöongelmista, mutta toisaalta epäluuloa ja myös suoranaista vastustusta etenkin suunniteltujen tuulivoimaloiden lähialueiden asukkaissa.

Keskustelu käy juuri nyt kiivaana monessa muussakin suomalaisessa kylässä kuin Liimattalassa. Pääosin julkisuudessa on näkynyt tuulivoiman vastaisia näkemyksiä. Tuulivoimaa puolustavat kannanotot ovat jääneet lähinnä alan yhtiöiden ja etujärjestön sekä muutaman yksittäisen puheenvuoron varaan.

Vielä tätäkin vähemmän näkyy ilmiön hyviä ja huonoja puolia laajasti puntaroivia puheenvuoroja. Me Äänekosken Vihreät haluamme tuoda keskusteluun omat näkemyksemme tuulivoimasta yleensä ja Liimattalan hankkeesta erityisesti.

Tuulivoimakeskustelussa yleisen, maailmanlaajuisen tason ja paikallistason ilmiöt samoin kuin tosiasiat, mielipiteet ja niin sanotut vaihtoehtoiset faktat ovat kaikki usein suloisessa sekasotkussa. Keskustelu kaipaa mielestämme selkiyttämistä ja johdonmukaistamista.

Yleisellä tasolla asia on täysin yksiselitteinen: Ympäristön kannalta tuulivoima on aurinkosähkön ohella paras tapa tuottaa energiaa. Tuulivoimaloiden rakennus-, purku- ja kierrätysvaiheissa aiheutuu hetkellisesti kasvihuonekaasujen päästöjä, kuten kaikessa rakentamisessa. Itse tuotantovaihe on käytännössä päästötön, joten tuulivoimalan elinkaaren aikaiset kokonaispäästöt jäävät erittäin pieniksi suhteessa tuotettuun energiamäärään. Tämä tekee tuulivoimasta ylivoimaisen verrattuna mihin tahansa vanhanaikaiseen, hiiliyhdisteiden polttoon perustuvaan energiatuotantomuotoon.

Myös tuulivoiman muut luonto- ja ympäristövaikutukset ovat suhteellisen vähäisiä. Ne rajautuvat alueellisesti tuulivoimaloiden lähiseuduille eivätkä juurikaan kasaudu pitkänkään ajan kuluessa, kuten hiilipäästöt ilmakehään tai ydinvoimateollisuuden tuottamat jätteet. Ainoa merkittävä poikkeus ovat roottorien lavat, joita ei ainakaan vielä nykyisellään voida kierrättää. Toisin kuin joissakin puheenvuoroissa väitetään, ne eivät kuitenkaan ole ympäristölle vaarallista ongelmajätettä.

Tuulivoiman tuotantovaiheen luontovaikutukset – elinympäristöjen pirstoutuminen sekä uhkat linnustolle ja lepakoille – ovat hallittavissa hyvällä suunnittelulla ja oikealla sijoittelulla. Ratkaisemattomiksi kysymyksiksi jäävät maisemavaikutukset sekä tuulivoimaloiden lähialueilleen tuottama välke ja melu mukaan luettuina infraäänet.

Maisemavaikutusten osalta voimaloiden koon kasvaminen on ongelmallista. Yhä suuremmat voimalat hallitsevat maisemaa ja näkyvät kauas. Tälle asialle ei ole tehtävissä paljon – ainoastaan voimaloiden sijoittelu ratkaisee, minne maisemavaikutukset ulottuvat. Välkkeen ja melun suhteen lainsäädäntö ja ohjearvot määrittävät sen, mihin ja kuinka lähelle asutusta tuulivoimaloita voidaan rakentaa.

Infraäänien aiheuttamiksi väitettyjä haittoja ei tutkimuksissa ole pystytty todentamaan. Aivan kuten tavallisen äänen, myös infraäänten suhteen olennaista terveyden ja turvallisuuden kannalta on äänen voimakkuus. Valtioneuvoston keväällä julkaiseman tutkimuksen mukaan tuulivoimaloiden välittömässä läheisyydessä äänimaisema vastaa infraäänien osalta tavallista kaupunkiympäristöä. Hetkellisissä piikeissäkin äänenpaineet jäävät reilusti terveydelle haitallisen tason alapuolelle. On hyvä tietää, että esimerkiksi tuulessa, meren aaltoillessa ja maantieliikenteessä syntyy tuulivoimaloiden veroisia ja paljon voimakkaampiakin infraääniä.

Ympäristöministeriö on luokitellut tuulivoimarakentamiselle pääsääntöisesti soveltumattomiksi alueiksi valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet ja merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt, luonnonsuojelualueet, erämaalain perusteella perustetut erämaa-alueet sekä kansainvälisesti tärkeät linnuston IBA-alueet. Lisäksi ministeriö ohjaa harkitsemaan tapauskohtaisesti tuulivoimarakentamisen soveltuvuutta Natura 2000 -verkoston alueilla, maakunnallisesti arvokkailla maisema-alueilla ja merkittävissä rakennetuissa kulttuuriympäristöissä sekä valtakunnallisesti arvokkailla geologisilla muodostumilla.

Kun tuulivoimarakentaminen on vilkastumassa ja voimalakoot rajussa kasvussa, olisi varmasti syytä käydä keskustelu siitä, ovatko edellä luetellut rajaukset riittäviä ja millaisia asioita jää niiden ulkopuolelle. Huomioidaanko esimerkiksi eteläisessä Suomessa harvinaisiksi käyneet hiljaiset alueet riittävästi tuulivoimarakennuspäätöksissä?

Nykyinen laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä asettaa tuulivoimahankkeen YVA-rajaksi kymmenen voimalaa tai 45 MW kokonaistuotantotehon. Niin ikään maakuntakaavassa merkittävän tuulivoimapuiston rajana on kymmenen voimalaa. Yksi pohtimisen arvoinen kysymys on, ohjaavatko nämä rajat tuulivoimayhtiöitä kohti pienten hankkeiden sirottelua pitkin maakuntaa ja olisiko tuulivoimarakentamisen keskittäminen järkevämpi vaihtoehto.

Tuulivoimatuotantoalueiden tulisi olla osoitettuna maakuntakaavassa. Käytännössä kuitenkin Keski-Suomen maakuntakaava on tältä osin vanhentunut, mikä kertoo osaltaan siitä, että julkinen ohjaus on jäänyt jälkeen tuulivoimateknologian kehityksestä ja tämänhetkisestä hanketilanteesta. Vaarana on, että nyt tuulivoimarakentaminen etenee hankevetoisesti, ilman että missään kannetaan huolta laajemmasta kokonaisuudesta.

Liimattalan hanketta puoltaa alueen sijainti lähellä 110 kV:n sähkönsiirtolinjaa, joten tarvetta laajamittaiselle voimajohtorakentamiselle ei ole. Perusteluja hanketta vastaan voidaan taas hakea siitä, että maisemavaikutukset ulottuvat maakunnallisesti merkittävälle Liimattalan maisema-alueelle. Lisäksi kaavaluonnosta varten tehty muuttolintuselvitys jätti jälkeensä kysymyksiä, koska hanhien ja kurkien päämuuttopäivinä alueella ei ollut seurantaa. Melun ja infraäänien suhteen on hyvä huomata, että Liimattalan läpi kulkee nelostie, jonka melu hyvin todennäköisesti ylittää voimaloiden äänet ainakin melumallinnusalueen itäosissa.

Jos melu, välke ja muut haitat jäävät alle viitearvojen, kokemukset tuulivoiman haitoista ovat yksilöllisiä. Ei ole olemassa oikeaa eikä väärää kokemusta, vaan jokaisella on oikeus omaansa. On kuitenkin selvää, että suunnittelualueen lähimpiä asukkaita on kuunneltava erityisen tarkasti. Yhteisistä asioista päätettäessä yksityinen ja yleinen etu eivät aina käy yhteen, ja niin voi olla tässäkin tapauksessa. Silti on syytä tiedostaa sekin, että yksi haittojen kokemiseen tutkitusti vaikuttava seikka on se, miten kokija tuulivoimaan ja lähistöllään oleviin voimaloihin suhtautuu.

Oikea aika kriittisten huomioiden esiin nostamiselle Liimattalan hankkeesta on juuri nyt, kaavaluonnoksen nähtävilläoloaikana. Kuten mikään muukaan liiketoiminta, tuulivoimateollisuus ei ole hyväntekeväisyyttä. Tuulivoimayritykset hakevat ennen kaikkea taloudellisia voittoja, ja niiden suunnitelmat on syytä kyseenalaistaa perinpohjaisesti.

Jos tosiasioihin ja viitearvoihin pohjautuvia perusteita hanketta vastaan ei huolellisesti tutkimalla löydy, Äänekosken Vihreät on omalta osaltaan valmis hyväksymään Liimattalan tuulivoimahankkeen. Arvioimme asiaa niin, että energiajärjestelmän muuttamisella on jo kiire ja tuulivoimalla saavutettavat hyödyt ovat merkittävämpiä kuin voimaloiden aiheuttamat haitat.

Yleisellä tasolla peräänkuulutamme maakuntakaavan ja valtakunnallisen ohjeistuksen pikaista päivittämistä olemassa olevaa tuulivoimahanketilannetta vastaavaksi. Ylipäätään kaipaamme maltillista, erilaiset näkökannat huomioivaa ja niitä kunnioittavaa, mutta totuudessa pysyvää keskustelua tuulivoimasta.

Äänekosken Vihreät ry:n hallitus

Kimmo Tuikka, puheenjohtaja

Tommi Sulkala, sihteeri

Pilvi Honka

Jaana Tani