Pääministeri Juha Sipilä lupasi 11.3. mielenosoituksessa viljelijöille, että julkisiin ruokahankintoihin tehdään yleiset, paremmat laatukriteerit.
Suomalainen lainsäädäntö vaatii koko elintarvikeketjulta paljon. Vaatimuksemme sekä ruuan turvallisuuden, ympäristöasioiden että eläinten hyvinvoinnin osalta ovat maailman huippua. Tämä maksaa. Silti näistä vaatimuksista olemme halunneet pitää kiinni meidän kansalaisten, järjestöjen ja viranomaisten voimin.
Pääministerin ulostulo on historiallinen. Kun vaadimme lainsäädännöllä ykkösluokkaa omilta elintarvikkeilta, jatkossa tulemme vaatimaan sitä myös julkisilta hankinnoilta. Enää emme tingi meille tärkeistä asioista rahan kustannuksella.
Mitä tämä tarkoittaa? Samoin kuin esimerkiksi sähkötöissä on noudatettava Suomen lainsäädäntöä, tulisi julkisiin ruokahankintoihin Suomen lainsäädännön mukainen minimitaso.
Jatkossa julkisiin keittiöihin ostettaisiin possunlihaa vain kasvattamoista, joissa possu on saanut pitää häntänsä. Kananmunat olisivat salmonellavapaita, ja siipikarja olisi saanut pitää nokkansa. Eläintuotteiden tuottamiseen ei saisi olla käytetty antibioottisia kasvun edisteitä. Jokainen alle 20 000 litran maitoerä pitäisi olla testattu antibioottijäämien varalta.
Haluamme, että bakteerit eivät totu antibiootteihin ja lääkkeet menetä tehoaan sen vuoksi, että elintarvikkeet sisältävät pieniä määriä antibiootteja. Lihan jäljitettävyys sekä tuotantoeläinten lääkekirjanpito pitäisi olla taattu ja tuotantoeläinten tilavaatimukset kunnossa myös tuontilihan osalta.
Viljeltyjen marjojen laadulta vaadittaisiin tasoa, jolla ne voi käyttää kuumentamattomana ilman tautiriskiä. Viljelyyn ei olisi saanut käyttää jätevettä. Viljan tai valkuaiskasvien viljelyssä ei olisi saanut käyttää kasvinsuojeluaineita, joiden tiedetään aiheuttavan vaaraa ihmisille tai eliöstölle. Tästä esimerkkinä syöpää aiheuttava parakvatti, jonka käyttö on yleistä Etelä-Amerikassa.
Entäpä jos vaatisimme, että myös ulkomaisen tuotteen raaka-ainevalmistajilta pitää löytyä viljelykirjanpito, viljelykiertosuunnitelma, lannoitekirjanpito, kasvinsuojeluainekirjanpito, varastokirjanpito, laidunkirjanpito, rehukirjanpito, omavalvonta-suunnitelmat, palo- ja pelastussuunnitelmat, harvinaisten eläinten ja kasvien hoitosuunnitelmat, pohjaveden suojelusuunnitelmat, koneiden ja laitteiden testauspöytäkirjat, hygieniatarkastuspöytäkirjat jätteiden poistosuunnitelmat, vesinäytteet ja elintarvikkeita käsitteleviltä henkilöiltä hygieniakoulutus?
Eikö tämä menisi jo liiallisuuksiin? Tätä kaikkea kotimaisilta tuotteilta kuitenkin vaaditaan lainsäädäntövaatimusten perusteella. Ehkä meidän pitäisi miettiä, ovatko kaikki omatkaan säädöksemme tarpeellisia?
Anne Kalmari
Keskustan kansanedustaja, eduskunnan ruokaryhmän puheenjohtaja
Kivijärvi
