Kuntaliitoksessa saatiin ammattitaitoiset nuorisotyötyöntekijät yhteen. Ajattelin, että voimavarat lisääntyvät ja niitä hyödynnetään uudessa työyhteisössä. Mutta luulin väärin. Suolahden työntekijät toimintatapoineen eivät olleetkaan tervetulleita työyhteisön jäseniksi.
Asia tuli selväksi pian. Suolahdessa vuosia pitkäjänteisesti tehdyn tilatyön ja erityisnuoristyön työtavat olivat sellaisia joita ei nuorisosihteeri arvostanut. Tuli tunne, että pitäisi pyydellä anteeksi vuosien varrella luotuja verkostojen kanssa tehtyä työtä. Verkostoon kuuluivat koulut, sosiaalitoimi, työvoimatoimisto, poliisi, PoKe, päihdeklinikka, kodit ja ennen kaikkia nuoret. Suolahden nuorisotilojen valtava kävijämäärä harmitti syystä tai toisesta nuorisosihteeriä. Tämä aiheutti sen, että tuli mieleen pitäisikö pitää suu kiinni hyvistä jutuista ja onnistumisesta. Äkkipäätä olisi voinut luulla, että työstä olisi saanut jopa positiivista palautetta. Spotissa tehty nuorisotyö jäi itselleni mysteerioksi suurimmalta osalta.
Erityisnuorisotyö ei myöskään miellyttänyt esimiestäni. Ennakkoasenne näkyi vahvasti, sillä Suolahden asuinalueella tehtävä nuorisotyö oli nuorisosihteerin mukaan sosiaalityötä. Oman jaksamisen kannasta positiivinen palaute verkostoilta kannusti jatkamaan. Työtapa tuotti tulosta, ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että sitä pitäisi jatkaa. Nuorisopalveluiden sivuilla lukee tällä hetkellä ”Erityisnuorisotyö”, mutta sen alla ei ole kuka tai ketkä työtä tekevät nyt. Olisi kiinnostavaa tietää, tehdäänkö kaupungissamme tällä hetkellä erityisnuorisotyötä.
Kovalla vauhdilla Äänekosken kirjastolle perustettu Nurkkeli eli nuorisotiedotuspiste oli ajatuksena hyvä. Mitä se oli käytännössä? Se oli kahtena päivänä viikossa auki ja sitoi kahden nuorisotyöntekijän työpanosta. Itse ajattelen, että tämän tapaista tiedottamista voi hoitaa tilatyössä, jossa tavoitetaan nuoria. Nurkkelin kävijämäärät näyttivät korkeilta paperilla, sillä siellä kävivät tutustumassa yläkoulun ja Poken luokat. Henkilöstöresurssin olisi voinut kohdentaa esimerkiksi tilatyöhön.
Pitkäjänteisten suunnitelmien tekemistä eikä avointa keskustelukulttuuria työyhteisössä harrastettu. Se oli murheellista. Tuntui kummalliselta, kun tuli työyhteisöstä jossa oli tekemisen ja hyvä työnteon meininki.
Työyhteisössä tuli ja meni erinäisiä hankkeita. Muun muassa Tyttöjen talo -hanke joka tuli rytinällä kesti jonkin aikaa ja häipyi. Tyttöjen talotoiminta on jatkunut onneksi Konginkankaalla monen vuoden ajan. Mutta Spottiin se ei jäänyt pysyväksi toimintatavaksi vaikka se siellä alkoikin suureleisesti. Pasi Haarala mielipidekirjoituksessaan mainitsi muitakin tohinalla alkaneita hankkeita. En halua tässä yhteydessä sanoa kansainvälisestä työstä sen enempää, muuta kuin sen, että siihen käytettiin – ja näköjään edelleen käytetään työntekijöiden työpanosta, ottaen huomioon se, että toiminta tavoittaa vain muutaman nuoren. Ja hämmästelen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajan innokkuutta selitellä nuorisopalveluiden asioita.
Minua ilahduttaa avoin keskustelu, jota viimein nuorisopalvelujen ympärillä käydään. Yritin saada keskustelua aikaan työssä ollessani siinä onnistumatta. Avoimuuden ilmapiiriä jarrutti myös se, että nuorisosihteeri kielsi yhteydenpidon luottamushenkilöihin, tämä tehtiin selväksi henkilökunnan työkokouksessa.
Toivotaan, että näiden keskustelujen myötä toimintatapoja tarkastellaan uudelleen. Toivon myös sen, että työtä tehdään nuorten eteen eikä tilatyö kuihdu kaupungistamme olemattomiin. Toivon myös, että Suolahden asuinalueella on kaksi työntekijää jatkossakin, sillä se mahdollistaa tilatyön lisäksi muuta nuorten kanssa tehtävää työtä.
Nuorisotyötä 38 vuotta tehnyt Arja Leppänen
Olisipa mielenkiintooista lukea nuorisosihteerin näkemys tästä sotkusta…
Hienoa, että Arja uskalsi avautua eläkepäiviltään!
Pitkään Leppäsen Arjan kanssa jakaessani saman työ huoneen tunnen Arjan valtavan työpanoksen Suolahden ja myös uuden Äänekosken nuorisopuolelta: Muistan sen innokkuuden joka hänellä ja Huhtakankaan Sadulla oli tehdä omaa työtä ennen kaikkea Suolahtelaisten nuorten hyväksi.
Mutta huomasin myös sen tuskan joka heillä oli kun siirryttiin uuteen Äänekoskeen. Asiat tulivat Arjan kirjoituksessa hyvin tuli esille, vaikka Arja ei kaikkea kertonutkaan mitä kaikkea he joutuivat kokemaan.
Monen monta kertaa toimistolla käydessäni löysin heidät itkemästä ja murheen murtamana, kun olivat saaneet melkoista palautetta esimieheltään. Arjan viimeiset vuodet nuoripalveluiden työssä olivat varmaankin todella piinaavat ja uskon helpotuksen olleen kovan kun hän pääsi ansaitulle eläkkeelle.
Olisin toivonut jo silloin että Arja olisi uskaltanut tuoda asiat esille vielä työelämässä ollessaan (toisaalta ymmärrän näin jälkeen päin että tuska ja piina olisi vaan lisääntynyt siinä työyhteisössä) ja työnteko olisi vaan hankaloitunut entisestään.
Siinä mielessä hatunnosto hänelle näin jälkeen päin, että nyt sitten uskaltaa ottaa asioihin kantaa, kun ei tarvitse pelätä työpaikkansa puolesta. Asiahan ei minulle kuulu, mutta paljon on varmaankin parannettavaa siinä työyhteisössä tai en tiedä, mikä on tämän hetken tilanne ja ovatko asiat parantuneet vai ei, kun en enää itsekään ole kaupungilla töissä (uskoisin että ei).
Mutta toivoisin että asiat otettaisiin esille myös kaupungin päättäjien taholla,
vaikka näin jälkeen päin ja kävisitte tiukkaa keskustelua siitä kuinka ja miten
kaupungin eri työpisteissä asioita hoidetaan. Siis jos haluatte että työssä viihtyminen kaupungin työntekijöiden osalta olisi parempi.
Tsemppiä nykyisille Suolahden päässä nuorisotyötä tekeville!
Toivo Markkanen/ Liikunnanohjaaja
äänekosken nuorisotoimi on ollut iso vitsi nuorison keskuuudessa ainakin kymmenkunta vuotta.työntekijöistä ja hankkeista 95 prosenttia on ollut täysin turhia ja onnettomia . .ihan järkkyttäviä ihmisiä ja toimintatapoja.itse toiminut nuoriso alalla 20 vuotta enkä ole missään moista tupelontia nähnyt.missä kaupungin vastuu ?
Eipä tullut yllätyksenä nuorisopalveluiden sekava tilanne
Toivottavasti tämä kirjoittelu ei jää tähän, vaan meille kuntalaisillekin informoidaan, miten keskustelu päättäjien keskuudessa jatkuu!